Eroni eväät

Otsikko ei anna viitteitä älykkyysosamäärästäni eikä tarkoita, että olen heti viikon alussa viinaan menevä. Kysymys on viime yöstä ja tekemistäni havainnoista. Kyllä, valvoinhan minä koko yön. Katselin maailmaa, nukahtamaisillaan olevaa ympäristöä kumarsin ja tervehdin samoilla verestävillä silmilläni. Oli vain ajateltava, pohdittava ja todisteltava itselleen olevansa kokonainen ja happensa ansainnut. En kiertele syytä. Ex-olennon tuleva muutto ulkomaille sai minut voimaan yllättävän pahoin. Menneet löivät ilmat pihalle ja sekoittivat mielenmaisemani unettomaksi. Istuin parvekkeella, odotin enkä edes tiedä mitä. Välillä kävin ihailemassa Naismuukalaista sängyssämme ja taas palasin parvekkeelle. Olin kuin haavoittunut eläin häkisssään, valppaana, vaarallinen ja valmis mihin vain. Tunnistan itsessäni piirteitä, jotka toivoin jo hukanneeni. Lienee kuitenkin totuttava itseensä siinä suhteessa, että en koskaan saa puristettua kaikkia ex-olentoon kohdistuvia tunteita olemattomiin. Tyydyn palkkaani, jonka sain. Se varmasti riittää loppuelämäkseni.

Minua ei ole mikään asia tehnyt elämässäni näin heikoksi ja haavoittuvaiseksi kuin mennyt parisuhteeni. Ironista vielä on, että sain itse tämän aikaan vaikka kaksi siihen kuulemma aina tarvitaan. Oli osuuteni kuinka suuri hyvänsä katumuksen polte suonissani ei ota heltyäkseen. Hoin eilen itsekseni, että miksi en voinut olla tämä nykyinen minäni jo aikaisemmin. Miksi piti aiheuttaa niin paljon kärsimystä toiselle ja itselleni ennenkuin pystyin nahkani luomaan? Suhtaudun varmasti asiaan liian antaumuksella ja tälläiselle jampalle mahdollisuuksia on jonoksi asti, mutta siinäpä se. Kaaduin omaan näppäryyteeni, sokeana hortoilin käsikopelolla edeten. Tavallaan saavuin maaliin, mutta jälki joka hortoilusta koitui on rumaa ja täynnä vammoja. Olisin valmis resetoimaan ex-olennon muistin keinolla millä hyvänsä, ettei mennyt suhteemme satuttaisi häntä enää koskaan. Ehkä otan ihmissuhteet liian vakavasti, sillä ei tule yllätyksenä varmaan kenellekkään, että en ole mikään ihmisrakas. Oloni on ristiriitainen ja niin on aina ollut. Ei ole juuri välimallin tunteita, on vain suunnaton lämpö tai välinpitämätön kylmyys.

Aamusta Naismuukalainen kysyi kevyen unisena, että miksi valvoin. Kerroin kaiken, avauduin, heittäydyin lupaa kysymättä murheideni kanssa hänen eteensä. Pelkoni siitä, että aiheutan ikävän päivän molemmille oli turhaa. Hän kiitti minua rehellisyydestä ja ymmärsi syyn. Hän ei ottanut asiaa itseensä, ei loukkaantunut menneistä, ei jättänyt minua ajatusteni kanssa yksin vaan oli sinut kasvuni kanssa. Hän näkee minussa potentiaalia, joten sitä on siis oltava.