Päätin kirjoittaa, sillä viime ajat ovat olleet erityisen ristiriitaisia tunteiden saralla. Seurustelen Naismuukalaisen kanssa ja ajankulku hänen kanssaan on aina yhtä häkellyttävää. Itsekseni edelleen jatkan tuhatvuotista sotaa sisälläni. En ole sinut menneisyyteni kanssa, en tehtyjen tyhmyyksien, en ajattelemattomuuteni, en saatana ole antanut itselleni anteeksi. Nujerran itseni edelleen heti aamusta. En saata elää itseni kanssa kuin …
Minä ja naismuukalainen. Olemme totta. Päivä ja yö toisensa jälkeen hakeudumme toistemme läheisyyteen. Alamme hiljalleen uskoa tämän olevan totta vaikka näin ei meidän kummankaan elämissä vain tapahdu. Olen eläin joka saaliinsa napattuaan on kylläinen ja valmis lepohetkeen. Hän on jotain mitä ex-olennosta puuttui ja minä olen jotain mikä ei aikaisemmin ymmärtänyt ulos pyrkiä. Olen muuttunut …
Merkinnät RSS-syötteenä