Söin aamupuuroa ja puhkesin hallitsemattomaan itkuun. Syitä tähän on monia, mutta yö oli taas painajaissävytteinen. Olen niin romuna siitä kuinka tämä ero piti hoitaa ja mitenkä se on vaikuttanut minuun ja koko perheeseeni. Heidänkin suru ja huoli on mittaamaton. Avoimia kysymyksiä ja epäonnistumisen tunnetta ei saa paikattua millään kun eron toinen osapuoli yksipuolisesti päättää käyttäytyä lapsellisesti. Pelkään sitä, että tämä ero tulee vaikuttamaan negatiivisesti koko loppuelämäni. Halveksin exää siitä, että hän ei yhtään ajatellut muita kuin itseään. Hän vain lähti ja jätti kaiken paskan velloon minun puolelleni. Ajattelematonta ja huonoa käytöstä ei voi kuin ihmetellä. Minun puolelleni jäi iso tyhjiö mikä tekee toipumisesta äärimmäisen vaikeaa. Kai exä halusi kostaa ja satuttaa juuri näin, kun minut tuntee ja tietää kuinka eroomme reagoisin. Silkkaa pahuutta ihmisessä tarvitsee majailla, jos näin asia on.
Pelkään, että tämä ero saa minussa aikaan niin paljon negatiivisuutta, että en koskaan kykene enää rakastumaan ja kokemaan mitään todellista yhteenkuuluvuuden tunnetta toisen ihmisen kanssa niinkuin koin joskus ex-olentoni kanssa. Siitä on aikaa, mutta meilläkin oli se aika ennenkuin exä muuttui. Tämä asia tekee eteenpäin jatkamisen kyseenalaiseksi ja halu nousta tästä hiipuu entisestään. Jättäjä joka on valmistellut eron itselleen pääsee niin käsittämättömän helpolla kuin koira veräjästä. Suorastaan häpeällisen helppoa on lähteä ja jättää kaikki kun on siihen pohjatyön rauhassa tehnyt. Vulgaarit väkivaltasävytteiset tunteet saavat minussa vallan. Ei siksi, että exä näin minulle teki vaan siksi, että tässä on kärsinyt minun koko perheeni. Paremmin hoidettu ero olisi ollut kaikille parempi ja täysin oikeutettu. En minä exää takaisin halua vaan haluan surun ja murheen perheeltäni pois minkä aiheutimme yhdessä ex-olentoni kanssa.
Minulla tähän olisi voimia ja halua, mutta exä ei piruuttaankaan tätä toteuta. Hänen puolisko kokee voittaneensa tämän jutun ja silloin ei tarvitse selitellä ja saa käyttäytyä kuinka haluaa. Minulla on todella vaikeuksia pysyä nahoissani ja pidätellä ”vanhaa minääni”, jotta rokki ei alkaisi soimaan.
Olen loppuelämäni sanoinkuvaamattoman pahoillani kaikesta siitä mitä osaltani aiheutin, että en tiedä kuinka jatkaa eteenpäin tämän jälkeen. Anteeksi voin pyytää, mutta se ei mitään muuta. Minä olen pyytänyt osaltani ja exä varmasti tietää, että en helpolla itseäni päästä. En totta vie päästä.
Merkinnät RSS-syötteenä