Tuli sitten otettua miestä väkevämpää eilen pitkästä aikaa. Tässä vaiheessa eloa ja oloa tuo oli massiivinen virhearviointi omista kyvyistäni selvitä krapuloista. Nyt ahdistaa jokaista solua. Tässä alkaa syvästi kiteytyyn oman vaellukseni tyhjänpäiväisyys tällä telluksella. Kolmekymppinen, keskeneräinen, vääristä paloista koottu palapeli, eronnut, vailla suuntaa, tyhjyys kaverina, totaalisen hukassa ja uurteet kasvoilla vain voimistuvat. Mitä tästä voi muuta sanoa kuin vittu mikä reissu. Nyt saisi jo riittää.
Perusasiat ovat juu kunnossa, mutta se ei riitä minulle. En nauti turvatusta tulevaisuudesta, kohtalaisesta terveydestä, äärimmäisen jumalaisesta olemuksestani. En vain osaa. Mieli on nyt sellaisessa paikassa, että sinne ei mahdu mitään hyvää ja positiivista. Minä vaikutin oman elämäni saattamiseksi tähän tilaan ja nyt en löydä kotiin. Ero laukaisi minussa jotain peruuttamatonta, jonka olen itsessäni jotenkin aina tiennyt olevan. Olen ajoittain kieltänyt sen olemassa olon, piilotellut sitä itseltäni ja muilta. Kuitenkin tämä tuntematon möykky on muovaillut minua ihmisenä mieleisekseen. Vääjäämättä tämä tulee päättymään isoon pamaukseen vaikka kuinka vastustelisin. Nyt on lähellä, ettei lähde omaisuus myyntiin ja Patong-beach kutsu vielä yksiin viimeisiin juhliin ennen esirippua. Kenny Powersia lainatakseni ”you’re fucking out!”
Merkinnät RSS-syötteenä