Eilinen episodi aiheutti minulle hirveät tuskat. Olen todella huolissani exän jaksamisesta ja voinnista yleensä. Sapettaa, että asiat menivät näin ja vielä enemmän sapettaa, että hän tuntuu olevan aika tiukilla eron suhteen myös. Jollain tapaa toivoin aikaisemmin sitä, että hänkin tuntisi jonkinlaisen piston rinnassaan, mutta nyt rukoilen hänelle loputtomasti voimia ja onnea. Minulla on aikaa perseillä kuukausia ja kärsiä kun minua ei juuri arjen huolet paina, mutta hänellä tilanne on toinen. Välitän hänestä edelleen, joten miksi toivoisin hänelle mitään pahaa, päinvastoin toivon nopeaa palautumista ja elämän onnellisten puolien löytymistä. Tuntuu, että hänellä on pääkoppa aikas tuuliajolla. Tähän on vaikuttanut eromme ja varmasti muutkin asiat elämässä, kuten itsenäistyminen, uusi stressaava työ ja elämän tarkoitus ylipäätänsä. Kaikki nämä kun laukeavat yhtä aikaa, niin onhan siinä kelailemista. Haluaisin tarjota apua, mutta on ymmärrettävää, että se ei tässä tilanteessa ole mahdollista. Onneksi hänellä on hyvät tukijoukot, jotka ohjaavat häntä parhaaksi näkemälleen oikealle tielle. Tiedän, että minun olisi huolehdittava itsestäni, mutta tällä hetkellä tuntuu, että minä olen toissijainen itselleni ja exän hyvinvointi prioriteetti numero yksi. Hassuinta on , että en voi mitenkään vaikuttaa positiivisesti toisen oloon.
Kerrataan nyt vielä, että ei jää kenellekään epäselväksi : Erot ovat perkeleestä! Vaikutukset voivat kasvaa liian suuriksi ymmärtää jos kaksi ihmistä ei voi asiallisesti ongelmiaan hoitaa. Kaikkea pahaa sitä on ihmisille tullut aikoinaan toivottua, mutta tämän jälkeen olen äärimmäisen varovainen minkään negatiivisen energian osoittamisesta ympäristööni. Sen hedelmä tulee aina ja ikuisesti olemaan mädäntynyt ja matoja täynnä.
Merkinnät RSS-syötteenä