Illalla on isot juhlat. Aion tempaista itseäni niskasta kiinni ja herätellä hieman pirua sisälläni. Muistutan, että minä olen vielä mies kaikesta huolimatta. Vapaa mies, jolla on vielä jotain annettavaa edes itselleen. Etsin sen vaihteen, joka minua joskus ohjasi ja elämääni iloa ja täyttymystä toi. Aion nauttia potentiaalisesta illasta ilman eropaskaa enkä koe huonoa omaatuntoa tästä. En piru vie. Laitan rasvatun ruoskan naulaan hetkeksi ja annan mennä. Tiedän, että tulen tarvitsemaan huomenna ruoskaa yllin kyllin, mutta se murhe kohdataan vasta huomenna. Tulevaan ahdistukseen on valmistauduttu. Tiedän mitä tuleman pitää, mutta olen päättänyt selvitä siitä. Minä tarvitsen tämän tunteen, että minussa on vielä edes hitunen miestä jäljellä. Tuntuu, että ero vei minusta kaiken miehuuden särmän, jota minulla oli ja sitä oli paljon. Erossa menetin itsestäni suuria osia monessa suhteessa, mutta nyt voin kasvaa uudeksi, paremmaksi ja viisaammaksi.
Kenny Powersia lainatakseni: ”On the long road to grief recovery, don’t be surprised if you’ve got to spill a little blood to get sh*t fixed. With all great comebacks, somebody usually gets f*cked.”
Merkinnät RSS-syötteenä