Eroni eväät

Aamuyöstä asti olen pohtinut sitä, miksi olen luonut pääni sisälle tämän vankilan, jossa riudun päivästä toiseen vailla ulospääsyä. Aiheutan tämän täysin itselleni ja koen vielä tämän olevan oikeutettua itseäni kohtaan. Ajatukset siitä, että menetin erossa niin suuren osan elämästäni jota en pysty korvaamaan millään, kiduttavat minua alituiseen. Nuo ajatukset invalidisoivat minut koko ajan pahemmin ja kokonaisvaltaisemmin. Minulla on liikaa aikaa, liian paljon ajatuksia ja pelkoja tulevaisuudesta ja ennen kaikkea sen olemattomuudesta ja tyhjyydestä. Perusarki näin lomalla on petollista, sillä en saa itsestäni mitään irti vaikka olen yrittänyt. Eron tuomat negatiiviset tunteet ovat liian voimakkaita ja tätä kautta ne ohjaavat toimimattomuuttani. Voisin tehdä mitä vain, mutta aina kun suunnittelen, varaudun tai aloitan jotain, niin huomaan kaiken mauttomuuden. Olen torpedoinut kaikki suunnittelemani ja varaavani loma jutut ja päätynyt istumaan ja ajattelemaan. Tiedän, että tämä ei voi jatkua näin, mutta kuitenkin tämä on se malli mikä toistuu jatkuvasti.

En ymmärrä miksi minusta tuntuu siltä, että erossa ex-olentoni vei mukanaan minunkin elämäni, vaikka näin ei konkreettisesti tapahtunutkaan. Tieto siitä kuinka hän on kiireinen ja täynnä uutta elämää saa minut vähättelemään omaani ja aliarvioimaan voimavarojani. Onko tämä nyt sitä suru vaihetta vai mistä oikein on kysymys? Enkö todella osaa seistä omilla jaloillani ja toimeentua tekemään jotain? Odotan loman loppua, jotta työ ja opiskelu saa minut tuntemaan itseni edes jotenkin tarpeelliseksi. Ennen olisin ollut todella kiitollinen tälläisesta luppoajasta, mutta nyt tämä tuntuu kuin odottelisi myrkkyruisketta. On tämä ihmisen elämä raadollista kun siitä itse sellaista tekee. Ei auta vaikka kuinka itselleen hokisi, että nyt ala toimimaan ja nautiskelemaan hyvä mies! Kumpa se olisikin niin helppoa. Exällä ei ole mitään käsitystä mitä tämä ero ja sen tökerösti hoidettu loppusilaus minulle aiheutti. Hyvä niin, sillä mitä hän sillä tiedolla edes tekisi. Hänellä on varmasti muuta parempaa ajateltavaa enkä edes usko, että häneltä liikenisi tälle surulle mitään myötätuntoa. Ja minä vielä kidutan itseäni tämän tapauksen takia. Kuinka imbesilli minä oikein olenkaan?

Loppuviimeksi tämä harmitus ja saamattomuus johtuu varmasti siitä, että edesmennyt parisuhde oli minulle liian tärkeä loppuvaiheessa. Exä oli jo liukunut liian pitkälle ja minä vaistosin sen. Minulla tuntuu olevan vain liian kiire saada kaikki hyvä takaisin uuden sopivamman kumppanin kanssa. Kaikki tietää mitä hoppuilemalla saa lopputulokseksi ja siksi nyt onkin ensiarvoisen tärkeää keskittyä itseensä ja kerätä jäljelle jääneet joukot pääni sisällä kasaan. Pieni hetki poterossa ei tee nyt pahaa. Exä on pidemmällä eroprosessissa. Hän on käynyt eron läpi jo kokonaan omien sanojensa mukaan, joten hän on pirusti edellä ja siksi hänen elämänsä vaikuttaa niin mahtavalta ja uudelta nyt. Paska homma ettei startattu samalta viivalta mutta ei voi mitään. En voi olla katkera siitä, että hän on suhteemme jo ajatuksissaan ja sydämmessään paketoinut. Minulla matkaa tuohon on vielä jokunen raskas askel. En vain malta odottaa rakastumista ja sitä huumaa jota tasainen arkikin voi mukanaan tuoda. Olen narkomaani noiden tunteiden suhteen ja siksi nämä vieroitusoireet ovat näin pahoja. Exän onni, että hän käsittelee ihmissuhteita hieman erilailla.