Kyllä tämä eeppinen kärsimyksen taival sisältää kokonaisvaltaista epäilystä kaiken tarkoituksesta. Viikonloppu osoitti taas sen, että maailmalla on todella kauniita, älykkäitä, täyspäisiä ja kerrassaan mahtavia naispuolisia sankarittaria vailla kumppania. Ero vain laukaisi minussa jotain, mikä on saanut vääristyneen kuvan ex-olennosta peittämään koko mielenmaisemani. Kuvittelin rakastavani ex-olentoa niin monella tavalla, vaikka totuus lienee, että viimeisinä vuosina hän aiheutti minussa enemmän negatiivis viritteisiä tunteita kuin positiivisia. Ei minun ollut hyvä olla hänen kanssaan ja oireilu pahentui molemmilla. Elin kuvitelmissa, harhoissa ja turhissa toiveissa. Elin ihmisen kanssa, joka ei vastannut enää sitä ihmistä jota minä rakastin. Luulenkin, että jatkossa tämä blogi tulee keskittymään enemmän itseni kehittämiseen kuin ex-olennon menettämisen surkutteluun. Viime yönä silmäni aukenivat jälleen kerran sattuneesta syystä. Nastaa oli, mutta nyt pitää lähteä eläviin kuviin testaamaan uuden tuttavuuden kykyä syödä popcornia maiskuttamatta. Toivon hartaasti, että tuota kykyä löytyy, sillä epäonnistuminen tärkeässä lajissa voi mitätöidä viime öisen kanssakäymisen totaalisesti.
Merkinnät RSS-syötteenä