Turhaan maalailen synkkiä kuvia nahkapussin kärsimyksestä sekä ex-olennon haasteista uuden elämän kintereillä, sillä ”heillä on nyt parempi elämä”- lausahdus sai ajatusteni virran hetkeksi pysähtymään. Voisiko kuitenkin olla niin, että he todella nauttivat elämänsä uudesta suvesta ja minä vain henkilönä ajaudun liian tummiin vesiin tietämättömyyden kalvaessa kuvettaan? No näinhän se on, kantakoon ajatus heidän auvoisesta onnestaan uudessa ulottuvuudessa. Olen opetellut luopumista, tuota ihmiselämän tärkeintä taitoa jo sen aikaa, että on kai tullut aika nyt luopua varmentumisen pakosta joidenkin asioiden suhteen. Yli kaksi vuotta erosta ja minä edelleen mietin heitä jatkuvasti. Tiedän, olen pahasti armoton itseäni kohtaan, mutta näen tämän hitaan prosessin yhden miehen evoluutiona ja ymmärrättehän, että vedestä maalle ja vuorelta avaruuteen-kehityskaari on aikajanallisesti pitkä viiva. Illalla nukkumaan mennessäni lausun edelleen toiveen ilmoille, että heillä olisi kaikki hyvin ja myös meillä.
Merkinnät RSS-syötteenä