Eroni eväät

En ole juuri jaksanut kirjoitella, ei siksi etteikö ajatus kulje tai itseni rekonstruktio olisi valmis vaan syy löytyy muualta. Olen ollut pahoin kanveesissa juuri todetun sairauteni vuoksi. Mieli on pysäyttänyt minut lähes kokonaan. Oireet olen taistellut läpi, vaan tämän kaiken kokonaisvaltaisuus elämääni nähden saa minut masentumaan pahoin. Juuri kun olin antanut itselleni luvan suunnitella tulevaa, yhteistä ja omaa, niin kehoni lopettaa vuosien hyvin sujuneen yhteistyön ja oireilee pahoin. Parannusta etsien, hetkellistä toiveikkuutta ja loputonta toivottomuutta, siinä päivieni ja öideni resepti. Täydellisyyttä on enää turha minun hakea, siihen ei ole enää mahdollisuuksia. Osani on tyytyminen ja vetäytyminen koloon kuolemaan niinkuin kituvalla suurpedolla.

Osaan nähdä tulevaan ja heijastus siitä mitä tämä tekee minulle ihmisenä on musertavaa katseltavaa. Elämän peruutuspeili suurenee ja eteenpäin on liian sumuista nähdä. Olen miettinyt aiheutinko tämän itselleni eroni jälkeisellä turhallakin kipuilulla ja jos näin on, niin kuinka julma ihminen itselleni voinkaan olla? En saa koskaan tietää tähän johtanutta triggeriä, mutta ahdistus ja murehtiminen ei ainakaan oireisiin auta, tämän olen saanut viimeaikoina karvaasti todeta. Noidankehä on valmis ja minä olen se noita (monessakin mielessä).

Niin kesäloma oli ja meni. Mahtavia reissuja ja kelpoa yhdessäoloa Naismuukalaisen ja ystävieni kanssa. Oli niitä aitojakin hetkiä kun en huomannut tai muistanut sairauttani, mutta työn takana oli ne hetket kun kroppa viestitti aivoihin, että sinä hyvä herra olet loputtomasti sairas tapaus. Siinä sai näyttelijän lahjoja taikoa milloin milläkin tavalla soluista läpi, jotta ei pahoittaisi kenenkään mieltä. Olenhan aina ollut porukkani vieteriklovni, mutta edessä on neuvonpidon aika. Pöytä on katettu rujolla totuudella.

Naismuukalainen on hyvin tietoinen tilanteestani, mutta hän ei vielä anna minun vaipua mieleni syvyyteen. Pelkään, että hän on aivan liian heiveröinen pitämään minua pinnalla, enkä anna tilanteen siihen edes eskaloitua. Hänellä on vielä kaikki edessä. Tehtäväni on antaa hänelle kaikki mahdollinen tuki ja turva siihen asti kun vointini siihen mahdollisuudet antaa. Arvostan häntä suuresti ja rakastan vielä enemmän, mutta alan pian uskomaan kohtalooni olla yksin ilman sijaiskärsijöitä. Vanha mestari vailla viittaa värikästä, piilossa ihmisten katseilta ja poissa muistoista.