Eroni eväät

Viimepäivinä ympärikellon olen jäsennellyt päässäni ajatuksia, jotka ovat liittyneet oman itseni elettyyn elämään. Hyvät ja pahat, onnelliset ja onettomat hetket ovat pitäneet minut tiukasti otteessaan ja vaatimalla vaatineet koostamaan niistä jonkinlainen silminhavaittava kollaasi kirjainten avulla. Kokonaisvaltainen analyysi itsestäni on hyvällä vauhdilla rakentumassa aivosolujeni arkistoissa sitä mukaan kun opin itseäni tuntemaan. On paljon menetettyjä piirteitä, jotka ovat hautautuneet vuosien sekalaisessa sopassa ja niitä olen kaivanut esiin. On kasvanut paljon uusia puolia, voimakkaitakin ja hallitsevia ajatuksia elämästä yleensä ihmisten liikakansoittamalla telluksella. Olen kasvanut miehenä eroni jälkeen mittaamattomasti tai voisi jopa sanoa, että minusta tuli mies vasta eroni jälkeen. Ei satu myöntää keskenkasvuisuuteni, surkeat kykyni ymmärtää ja nähdä rakkaani sellaisena kuin hän on. Se mikä sattuu on se, että en osannut olla Ex-olennolle hyvä mies ja tuottanut hänelle sitä onnea minkä hän varmasti ansaitsee. Missä minä olin ja kuka minä olin entisessä suhteessani? Kuka mieltäni ja ruumistani niin vulgaaristi käytteli, mikä minussa ihmisenä ajoi sellaiseen käytökseen ja turmioon? Tätä olen yrittänyt selvittää ja pohtia lähes spontaaniin itsesyttymiseen asti.

Tänä päivänä ei tulisi kuuloonkaan ajautua samalle radalle, samoihin manöövereihin ja tyhjään kolisteluun. Eroni loi minut totaalisesti uusiksi. En kiellä etteikö minussa olisi vielä särmiä jäljellä ja ne tulevat varmasti pysymään isänmaahan asti, mutta ymmärrys on tullut pakotuksen tilalle. Raivo on väistynyt Kaihon tieltä ja nyt mies seisoo suoremmassa ja kahdella jalalla. Minua ei aja enää ne selittämättömät voimat sisälläni eteenpäin vailla tietoa määränpäästä ja uhriluvusta. Nykyään vain katselen ja ihailen kun ihmiset uhriuttavat itsensä vääjämättä.

Tieto ja ymmärrys lisäävät tuskaa (väittävät kyvyttömät imbesillit lammaspuvuissaan), mutta tapauksessani tiedon ja ymmärryksen kautta olen löytänyt ihmisyyden liukkaat katkopuut (tarvottuani 32 vuotta pimeässä korvessa) ja astelen niitä tulevia harha-askeleita välttäen. Pysähtykää Tekin arvon kanssamatkaajat ja miettikää onko Teillä vapaa tahto ja annatteko sille tilaa tässä valmiiksi käsikirjoitetussa sopulilabyrintissä, jossa elätte. (Oikeasta yläkulmasta löytyy rasti, josta voitte palata takaisin illuusioon.)