Eroni eväät

Viimeisestä kirjoituksesta on aikaa. Tähän on monia syitä. Minussa on tapahtunut jotain sanoinkuvaamatonta näiden viikkojen aikana. Olen rauhoittunut, muuttunut ihmisenä niin uskomattoman paljon, ettei kehtaa edes kaikkea kertoa. Koko maailmankatsomukseni on rakentunut erokriisini mainingeissa uusiksi. Edelleen koen vahvoja tunteita ex-naistani kohtaan, tai ainakin sitä olentoa, joka joskus oli olemassa. Tärkein anti tässä prosessissa on kuitenkin minun oma kasvu ja itsetuntemukseni totaalinen parantuminen. Tekisi mieli huutaa koko universumille, että – tässä tulee uusi, eheämpi ja aidompi versio minusta, olkaa valmiina!

Edelleen ajattelen jatkuvasti suhdettani ja kardinaalivirheitä, joita tein. Myönnän, että ajatus yhteenpaluusta kummittelee taustalla, vaikka tiedän, että ex-naiseni ei ole se mitä elämältä haluan. Me molemmat kuoriuduimme eri lajeiksi vuosien saatossa. Virheet on tehty, mutta silti koen kuluneiden 9-vuoden olleen minulle ainakin ihania ja kaipauksen arvoisia hetkiä täynnä. Parempi muistaa positiiviset hetket kuin negatiiviset. Vihalla en ratsasta edelleenkään vaan hellällä kaipauksella ja tunteikkailla muistoilla.

Mustasukkaisuuteni ei ole ihan vielä selätetty ankarasta terapiasta huolimatta. Olen edennyt, mutta suurin koitin kivi on vielä edessä. Odotan, että joskus näen ex-naiseni onnellisena jonkun toisen kainalossa. Se on se hetki kun kaikki tekemäni työ punnitaan. Olen asian kanssa paininut kaiket yöt ja valmistanut itseäni siihen. En halua olla kenenkään onnen tiellä, en edes omani. Tiedän, että tämä odottamani hetki voi koittaa piankin ja hyvä ehkä olisi. Lopullinen sinetti asialle, jotta voin itse siirtyä katselemaan mitä elämä minulle vielä tarjoaa.

Olen yrittänyt käydä ulkona ja katsella maailman menoa, mutta huonolla menestyksellä. Ahdistus ja paha olo iskee todella nopeasti. En osaa olla ilman ex-naistani edes kahvikupposen verran julkisella paikalla. Pelkään, että kehitän tästä itselleni vielä lisää ongelmia. No on myös hetkiä, jolloin hymyilen itsekseni ja mietin, kuinka onnellinen tuo minulta karannut olento nyt onkaan kun pääsi 9-vuoden vankilastaan pois ehjin nahoin. Osaan olla aidon onnellinen hänen puolestaan. Tämäkö sitä suurinta rakkautta nyt sitten on mietin itsekseni.

Koiraamme en ole saanut hoitoon aikoihin. En tiedä syytä mutta arvailla voin. Ex-naiseni ei ole tarvinnut koiralle hoitajaa tai sitten sillä on uusi hoitaja. En voi asialle mitään, enkä halua asiasta riidellä. Voin vain odottaa ja toivoa. Nyt menen ulos naureskelemaan sille vanhalle itselleni joka tämän sopan aiheutti.