Eroni eväät

Kyllä on ihana seurata omaa mielenmaisemaani tämän eron laukaistessa minussa jotain niin massiivista tapahtumasarjaa, että aina ei tahdo mukana edes pysyä. Olemassa olonsa tarpeellisuuden miettiminen päivästä toiseen muuttaa ihmistä lopullisesti pelkään. Tämä ero tuli niin huonossa vaiheessa kun ajattelee, että meillä parina olisi ollut erinomaiset mahdollisuudet viedä suhde ja elämämme uudelle tasolle. Kaikki perusasiat olivat kunnossa, emme vain saaneet kriisejämme hoidettua ja nyt on aloitettava kaikki alusta. Tiedä vaikka ei tulisi enää samanlaista mahdollisuutta rakentaa perhe-elämää yms. Ymmärrän miksi ex-olento lähti. Hän halusi vielä elää ilman sitoumuksia ja katsoa mitä maailmalla on hänelle tarjota. Tämä ratkaisua oli varmasti helppo kun meillä oli niin vaikeaa. Nyt hänellä on mahtava paikka löytää itsensä ja hummata kavereidensa kanssa niitä menetettyjä nuoruuden vuosia, jotka hän oli vankilassa minun kanssani. Mahtaa olla auvoinen fiilis. Olen onnellinen hänen puolestaan, sillä hänellä on nyt niin hyvät mahdollisuudet tehdä mitä huvittaa. Oikein kateeksi käy, koska minulla aika kääntyy jo itseäni vastaan. Miten ihminen voi selvitä näin suuresta menetyksestä kysyn vaan? Tiedän, että toisille se on helppoa, mutta minä olen tälläinen ihminen joka ei pysty vain kääntämään kaikelle selkäänsä ja suuntautumaan muina miehinä uuteen tuntemattomaan. Olen edelleen itseni vanki tämän asian suhteen. Puoli vuotta erosta kohta mennyt ja olo ei helpota. Ex-olento on muuttunut kuulemma tämän puolen vuoden aikana ulkoisesti ja sisäisesti kuin uudeksi ihmiseksi. Hän suorastaan säteilee elinvoimaa vahvistaen sitä karua faktaa, että meidän parisuhde toimi hänelle kasvuprosessina, josta hänen tarvitsi irtaantua, jotta hän saattoi puhjeta kukkaan. Arvatkaa miltä tämä tuntuu?

Ympärilläni olevat ihmiset koittavat toitottaa minulle siitä, kuinka hyvin asiat minulla ovat. Taloudellinen riippumattomuus, haasteita opiskelu- ja työ-elämässä, ystäviä jotka eivät hylkää sekä ulkoinen habitus kuin ukkosen jumalalla. En tee näillä hevon vituraa kun tajusin epäonnistuneeni tämän hetkisen elämäni tärkeimmässä tehtävässä. Minäkin alan pitämään itseäni jo heikkona ja säälittävänä, mutta totuus on että tämä rakkaus sai minut polvilleni enkä edes aina tiedä syytä.