Eroni eväät

Valvoin yön miettien mahdoinko ikinä ex-olentoa todella tunteakaan. Vaikea uskoa kun nykypäivän valossa asiaa katsoo. Vai tuoko ero ihmisestä esiin juuri ne piirteet, jotka jollain tapaa ovat piileskelleet kaikki nämä vuodet sielumme sopukoissa, en tiedä. Aina jollain tapaa aavistin hänen lähtevän vielä maailmalle itseään etsimään vaikka hän vakuutti ettei kaipaa sellaista elämää. Nyt tilanne on akutisoitunut kiitos eromme. On kohtalaisen jännä tunne kun huomaa aina pelänneen olevansa oikeassa ja hiljaa mielessään toivonut olevansa väärässä. Piru vie kun hän ei vaan itseään satuttaisi turhan takia. Toisaalta minä kasvoin teutoonisen tuskan kautta tähän tilaan toivoen, että jaksan vielä ulos tästäkin menetyksen lopullisesta tunteesta taistella itseni elämäni valtaistuimelle. Voimat ehtyvät kun muistelen kuinka sanoinkuvaamattoman ihana ihminen ex-olento oli. En vain kykene hyväksymään hänen muuttumistaan ihmisenä. Haluan säilyttää hänet sellaisena vaikka se minut hautaan kaataakin. Se olkoon minun ristini tällä vaelluksella. Kohtuuton taakka tiedän, mutta en minä tänne tellukselle turhaan ole syntynyt aikaani kuluttamaan. Istun tässä koneella ja pitelen kyyneleitä kun ymmärrän kirkkaasti tilanteeni missä olen nyt ja jatkossa. Ihmisyys kaikkoaa minusta pelkästään sen vuoksi, että en kestä tunteitani nyt. Henkinen kärsimys pitää minut fyysisestikin niin huonossa kunnossa tällä hetkellä, että valot pois aivan juuri. Tieto siitä, että ehkä ex-olento ei ole ansainnut minulle kaikkea tätä loputonta tuskaa, mutta minä olen itse tämän tilannut valelee solujani. Olisi minun pitänyt tietää ja ymmärtää, toimia toisin, kiinnittyä vähemmän, unohtaa rakkaus jo aikaisemmin. Istun ja maailma ympärilläni vain häviää pala palalta. Irrallisuuteni konkretisoituu kuunnellessani ajatuksiani.

Minun on vielä lisättävä muutama fakta, jotka tämän tuskan ja surun puuron minulle aamusta keitti.
-Ex-olento ei rakasta minua enää, hän etsii muuta, toivoo löytävänsä onnen, itsensä ja oman uomansa. Minä kunnioitan tätä.
-Ex-olento ei ole minun rakkaani enää, hän kuuluu itselleen ja pian jollekkin toiselle. Kunnioitan heidän elämäänsä ja onneaan.
-Ex-olento tulee aina olemaan osa menneisyyttäni, jota kaiholla muistelen.
-Olen löytänyt epäonnistumisen ilon siinä mielessä, että en haksahda enää. Tehdyt virheet ovat menneitä ja uusi minä palvelkoon paljon toivottua uutta rakkautta.
-Viimeisenä ymmärrys elämän karusta yksisuuntaisuudesta. Toivon, että en luovuta kun olen tajunnut olevani tavallinen kuolevainen vailla taikatemppuja. Minun on elettävä tapahtuneiden asioiden kanssa.

Mutta tiedättekö mikä tuntuu kaikista pahimmalle. Se, että en saa kertoa kiitollisuudesta menneistä vuosista enkä osoittaa vilpitöntä toivetta ex-olennon onnellisuudesta. Kaikille eronneille, poistakaa silmitön julmuus itsestänne ja antakaa toiselle mahdollisuus sanoa asiat loppuun. Palvelee varmasti molempia osapuolia. Mietin kovasti mitä sanomatta jää enkä ole varma jatkanko kirjoittamista tähän jälkeen. En palvele enää edes itseäni.
Mutta hei kun katsoo totuutta silmiin niin en voi väittää hieman edes hymyileväni. Ennen niin rakastamani laadukas nainen keimailee ilmaisella treffi-palstalla. Korvaamatonta, todella korvaamatonta toipumisen kannalta jos vain osaan tämän oikein masinoida hyödykseni. Hän on selkeästi eroprosessissa edellä ja sutinaa vailla. Tämä syöpyy mukavasti historian kirjoihin.