Kirjoitan, koska minun on keskityttävä johonkin, jotta pysyn kasassa. Ex-olento joi hetki sitten säteilevänä teetä omassa tuolissaan ja nyt Hän on jälleen poissa. Kuulemma viimeistä kertaa saanen nähdä. Minun rajani on tässä. Piirrän veitsellä viivan santaan ja merkkaan rajan jota ei passaa ylittää. Piirrän sen itselleni, koska en muuten huomista aurinkoa tervehdi. Minä en voi antaa näille tunteille tilaa, en saata toivoa ja unelmoida uudesta mahdollisuudesta. Jumalauta mies nyt älä taivu. Totuus lienee, että painajaiset palaavat ahdistavina, mieleni minut konttaamaan pakottaa ja kaipaus syö sisälleni tiensä löytäneen hetkittäisen elämän. Voi kun onkaan tämä ihmiselämä kohdallani tällä hetkellä kovin heikoissa kantimissa. En saa ajatuksistani kiinni, tasaista huminaa, metalli maistuu suussa. Nähdä Ex-olennon kyyneleet vielä viimeisen kerran tässä elämässä. Ah kuinka kerta kaikkisen tyhjentävä olo minulla onkaan. Turha alle viivata, mutta minä tekisin aivan mitä vain, jotta toivo löytyisi. Helpotus laskeutuisi päällemme ja voisin näyttää hänelle kaiken. Viekää kaikki saatana, sanovat ja tarkoittavat sitä viedessään. Kuinka nurinkurinen maailmamme voikaan olla. Minun on nyt lopetettava, koska aivot sulavat.
Merkinnät RSS-syötteenä
hali