Tänään sain vahvistusta siihen, että ex-naiseni on todellakin onnellisempi nyt kuin suhteemme loppu aikoina. Aluksi tämä vihlaisi, mutta sitten nopeasti tajusin asian tärkeyden. Vaikka rakastankin tuota olentoa vielä, niin meidän ei enää ollut hyvä olla yhdessä. Hän on käsitellyt kuulemma eron jo ja selvinnyt siitä voittajana. Minulla matka on vielä hieman kesken. Tieto toisen hyvästä ja tasapainoisemmasta olosta helpottaa monella tapaa. Nyt näen, että me emme enää vaan sopineet toisillemme. Menneiden vuosien leikit ovat kohdaltamme ohi. Arvot, asenteet, tavoitteet elävät mukanamme ja me emme osanneet muovautua enää yhteen. Nuoruus on kohdaltamme ohi. Minun juhlat on juhlittu ja nyt on paikka korjata vuosien jättämiä kolhuja ja laittaa itsensä kuntoon mahdollista loppu elämää silmällä pitäen. Edelleen tuntuu käsittämättömän raskaalta menettää iso ja tärkeä osa elämästään maailmalle, mutta minä haluan antaa ex-naiselleni parhaan mahdollisen tulevaisuuden. Jos ja kun se tarkoittaa uutta kestävää onnea toisen kanssa niin so be it. Olen valmis luopumaan enkä siksi, että en muuta voi vaan siksi, koska tämä nainen on sen ansainnut.
Merkinnät RSS-syötteenä