Eroni eväät

Tässähän tämä. Naismuukalaisen kanssa hekumoiden, taiteillen ajatusaalloilla, surffaten lanteilla laulu soiden. Olen kuormittanut yhteiseloamme mahdollisimman minimaalisesti ex-olennon kaikuessa ontossa päässäni. Ottakaa joku tämä risti minulta pois, pyydän. Naismuukalainen aistii minusta aina kun olen jossain ajatuksissani yksin vasikan keinua viritellen. Vasikan keinu on vittumainen kun siinä on vain yksi naru sanovat ammattimiehet. Uskon heitä ja vapisevin käsin kirjoitan tätä. Jotta elämä saisi tarvitsevan lisämausteen minulla on Teille arvon kanssa matkaajat kerrottavaa. Niiskutus, jonka kuulette tätä lukiessanne on miehen itkua, sitä samaa jota olen vuoden verran itkenyt. Se kärsimys, jonka olen kohdannut, itselleni aiheuttanut ja nöyrästi vastaanottanut saa minut raavaan, pirun komean ja karismaattisen kapistuksen vuotamaan suolaista kyyneltä edelleen. Tässä se tulee. Ex-olento soitti. Kyllä, Hän on olemassa oikeassakin maailmassa eikä vain minun päässäni. Hän haluaa tulla käymään, tavaroita kai, en tiedä koska en varmaan selviä elossa tuohon päivään. Vaihdoimme kuulumisia kuin aikuiset ja minä pysyin koossa. Koko veistoksellinen ruhoni huusi hiljaista huutoa ”minä luon vuoksesi maailman jos annat minulle mahdollisuuden”. Nyt olen sekaisin tunteideni kanssa. Naismuukalainen on minulle kuin nakutettu, me soimme niin sanotusti. Sitten menneisyydestä, kuin kuolleista kaikuu ääni. Koko elämäni kyseenalaistuu jälleen sillä sekunnilla kun vastasin puhelimeeni. Siis hei olen ollut sekaisin milloin mistäkin, oi kuinka pihalla olenkaan ollut, mutta tämä saavuttaa paalupaikan. Lauseen muodostaminen on pian mahdotonta. Tästä päivästä en laulaa loikauta parempaa. Katson käsiäni jotka tanssivat näppäimistöllä enkä tunnista niitä omakseni. Ympäristö sulkeutuu, tiivistyy ja pimeys painautuu hartioitani vasten. Olen saavuttamassa olotilan, joka minut on balsamoiva. Ajanlaki kristalloituu eteeni ja minä olen valmis. Voi kuinka hyvältä kyynel voikaan maistua kun oikein asiaan keskittyy. Nämä olenkin kyynelkanavissani valmistellut pitkän ja hartaan prosessin myötä. Kauanko ihminen voi elää ravitsemalla itseään omilla kyynelillään, kysyn vaan?

Minä haluan, vaadin ja anelen armoa itseltäni. Ole hyvä mies armollinen itsellesi. Tämä on se paikka elämässäsi kun sinun on kuiviin vuodettava, jos aiot vielä joskus virrata. Kaikesta mitä minulla on, ottanen kiintopisteen ja keskityn. Keskityn niin maan saatanasti ja odotan päivää jona ex-olennon näen. Tiedän kuolevani taas kun Hän lähtee tuosta ovesta viimeisen kerran. Kuolema käy liian usein matalassa majassani. Maailmalla olen tuota vääjäämätöntä ja muikean karvasta jokamiehen kohtaloa vältellyt, mutta nyt sen tuo kotiini taas kerran Naiseni, joka taskuissaan kantaa minun henkilökohtaista kuoleman hetkeäni. Ja minä poika annan Hänen tehdä niin, koska en tee sillä aartella itse mitään. En tiedä millä tämän lopettaisin joten koitan saada sen aikaan sellaisella pienellä mustalla. No mutta hei sehän toimi, koitetaas uusiksi.