Eroni eväät

Vihan ja epätoivon tunteet pyrkivät täyttämään vuorokauteni. Niin paljon avoimia kysymyksiä, joita haluaisi vielä ex-naiseltaan kysyä. Tähän ei kuitenkaan mahdollisuutta ole, sillä hän on ilmoittanut, että asiat ovat selvät. No minulle ei ole ja ei edistä toipumistani yhtään , että toinen vaan vetää pellit kiinni. Ymmärrän, että hänelle on varmaan helpompaa näin, mutta toivoisi hieman myötätuntoa, edes hieman. Vielä on vaikea hyväksyä koko ero asiaa. En edes pysty kokonaisvaltaisesti hyväksymään sitä, että miten ex-naiseni on muuttunut niin pienellä aikaa. Sulkeutunut minulle ja avautunut kaikille muille. Mustasukkaisuus iskee tajuntaan. En halua, että joku saisi kokea onnen hetkiä olentoni kanssa, minun olentoni. Tässä vaiheessa muistan, että tuota minun olentoa ei ole pitkään aikaan ollut enää olemassa. Tuon kovan, tyhjän ja koppavan jäljitelmän olennostani saa kyllä kuka tahansa ottaa käyttöönsä. Itse asiassa mitä nopeammin näin tapahtuu niin sitä nopeammin luovun harhoistani. Minun ei pitäisi edes enää välittää tuosta olentoni irvikuvasta, mutta vanhat tavat kuolevat tässäkin tapauksessa hitaasti. En haluaisi tuhlata aikaani tuon nykyhetken kummajaisen, jota kutsun ex-naisekseni, tekemisten miettimiseen, tunteiden puuttumisen syiden pohtimiseen, kylmyyden alkulähteen ja kuumuuden ytimen selvittämiseen. Hän ei ole enää sen arvoinen, usko nyt hyvä mies.