Eroni eväät

Kaksi yötä valvoneena päätin kirjoittaa ja kertoa elämän pirunkurisuudesta. Pyhäiltana sytyttelin pihagrilliä ja mietin niitä kaikkia muistelun arvoisia hetkiä mitä tuon uskollisen tulipesän ympärillä on vietetty. On naurettu, kiroiltu, itketty, esileikitty ja aina vaan tuo grilli on viitsinyt eväämme lämmittää ja kasvojamme loimottaa. No se siitä täysin yhdentekevästä tarvikkeesta ja siirtykäämme minua valvottamaan loputtoman rakkauden probleemaani. Sain grillatessani viestin ex-olennolta ja yksintein jouduin perumaan ajatukseni, että en koskaan enää kuule hänestä ja nahkapussista tuota viestiä silmäillessäni. Viestin sisältö minut lopullisesti polvilleni pakotti ja juuri haukkaamani happi muuttui silmänräpäyksessä myrkylliseksi hiilidioksiidiksi keskinkertaisissa keuhkoissani. Nahkapussilla terveydellisiä ongelmia ja viattoman luontokappaleen maallinen vaellus oli ollut lähellä päättyä. En edes yritä kuvata sitä sekasortoista tunneryöppyä, joka sisälläni myllersi sillä välittömällä sekunnilla kun tajusin viestin sisällön. Ja minä en voi tehdä asialle mitään muutakuin selvitä tunteideni kanssa. Odotin, että minut valtaa viha ja kiukku, joiden avulla olen joskus asioita pyrkinyt itselleni tasoittamaan, mutta tällä kertaa minussa heräsi aivan jotain muuta. Ja siksi olen valvonut ja vanhoja muistellut nyt useamman päivän. Olen jälleen kävellyt loputtomasti paikoissa, joissa entisessä elämässäni ex-olennon ja nahkapussin kanssa hyviä aikoja koin. Paikkoja, joissa ennen nahkapussin olemassa oloa vietimme aikaa ex-olennon kanssa ihan teineistä asti. Metsäiset saarekkeet, järven ranta, joen varsi, kyyhkysen veri, luokattomat veistelytaitoni. Olen elänyt kaiken uudestaan kahden päivän ja yön sisällä. Teksti on sen mukaista, joten en edes pahoittele.

Vaikka uutiset olivat lamauttavia niin silti oli lohduttavaa kuulla heistä edes jotain. Vaihdoimme kuulumisia viestein vaikka minä hädin tuskin sain mitään koostunutta kirjoitettua sydämen sekoitettua muut toiminnalliset kykyni tyystin. Vastaus siihen mikä minut valtasi on liiankin helposti riveiltä luettavissa. Rakkaus, loputon ja kaikkivoipa rakkaus minut valtasi. Tämän vuoksi päätänkin kirjoittamisen tähän ja vaivun ylhäiseen yksinäisyyteeni suodattamaan voimia niistä hyvistä ja irtipääsemättömistä muistoista joita minulla on. Peittona minulla on sydämmenpohjimmainen toive siitä, että heillä on jatkossa kaikki hyvin.