Tiedättekö arvon kanssamatkaajat sellaiset hetket elämässä kun tuntee olonsa jotenkin auvoisen rauhalliseksi ja tyytyväiseksi. Ihan pienetkin asiat saavat välillä pysähtymään ja huomaamaan ne hetket, jotka tuottavat niitä muistoja. Oikein painaa mieleensä sen kokonaisvaltaisen tunteen ja tilanteen atmosfäärin. No painamisesta pääsemmekin suoraan asiaan. Makasimme Naismuukalaisen kanssa illalla sängylläni, hikipisaroiden tanssiessa täydellisillä torsoillamme. Haukoimme henkeä ja otimme happea kehojemme intensiivisen tangon jälkeen. Tuo kainalossani makaava kaunotar lepää tyytyväisenä ja onnellisen oloisena verrytellen pientä keskustelun poikasta ilmoille. Keskustelumme rönsyilee maailmantilanteesta, tulevista matkoista, yhteisistä irstailuista aina ihmismielen syvimpiin katvealueisiin. Naismuukalainen huokaisee piirrellen kosteaan rintakehääni omiaan, että minun kanssani on niin kiva jutella kun minä osallistun ja ajattelen sekä omaan omia mielipiteitä. Hän arvostaa minun kyvykkyyttäni nähdä ja hahmottaa kokonaisuuksia eri näkökulmista ja sitä, että en ole ihmisautomaatti, joka vain toistelee opittuja fraaseja tuoden näin pöytään yhtään mitään. Nainen, jolla on älyä vaikka muille jakaa ja vielä tuollainen ulkoasu. Olen voittanut. Olemme aivan eri lähtökohdista kotoisin, mutta Naismuukalainen on opettanut minulle niin paljon jo nyt ja minä kuulemma hänelle. Hän ei ole tyhjä kortti.
Herättyäni aamun kajastukseen, proteiinit nautittuani kömmin antamaan tuolle ilmestykselle töihinlähtö muiskun niin samalla tajusin jotain. Viime illan tapahtumat eivät olisi Ex-olennon kanssa olleet mitenkään mahdollisia. Tai no olisimme voineet keskustella vaikka siitä mitkä blehat ovat viimeisintä muotia tulevalla viikolla. On ihmisissä eroja jumalauta ja minä en tyhjään pöytään enää istua retkahda.
Merkinnät RSS-syötteenä