Niinhän tässä käy. Tippunut taskuliina postissa kera intiimin kirjeen. Kuumotus on kova ja kihelmöinti ei lopu. Tätä unta tahdon nukkua. Kerrankin eli taas kerran jotain unohtumatonta. Naismuukalainen se tietää mistä vetää. Olen marionetti näytelmässä jonka itse tuotan. Nännit kovana kuolematon virne maskilla. Vaikka tiedän mihin tämä minut vie niin jatkan koska olen niin kranttu rakkausasioiden suhteen. Tässä on potentiaalia. Vuosisadan rakkaustarina rakentuu. Naurakaa vaan, mutta pääseehän tässä niin käymään. Pyydän anteeksi vulgaaria kielenkäyttöäni näin etukäteen, mutta jumalauta mikä vosu. On sillä homma hallussa. Valhallassa käynyt vanha sotaratsu kumartaa ja ymmärtää. Olen monesti kysellyt itseltäni mikä minua vaivaa, mutta nyt sen tiedän. Olen pahasti allerginen turhuudelle, yksinkertaisuudelle, keskinkertaisuudesta puhumattakaan sekä tyhjyydelle. Naismuukalainen tuottaa jotain sellaista elämän sisältöä minulle jota en saata kuvailla. On siinä sellanen joulukinkku tälle jampalle, että pimpelimpom. Ei jumalaare tämä yksilö ei ole tästä maailmasta enkä tarkoita itseäni tällä kertaa. Näen edelleen hänen kasvonsa, pelokkaat ilmeet ja samalla myöntyvän hyväksyvät silmät. Olen peto se on selvä, mutta se että hän haluaa olla saaliini ihmetyttää pohjattomasti. Minusta kumpuaa jotain selittämätöntä. Tuntisitte minut niin asia konkretisoituisi varmasti.
Tällä hetkellä näen ihmisen kauneuden kaiken sen saastan keskellä miksi elämää kutsutaan.
Merkinnät RSS-syötteenä