Parisuhde tuo vinkeä vitutus viidakko. Tällä hetkellä olen visusti sitä mieltä, että sinkkuilu hamaan tappiin tulee olemaan minun kohmeloni, omasta vapaasta tahdostani. Kaipaan mennyttä parisuhdettani varmaan loppuelämän, enkä kykene luomaan mitään uutta saatikka välttämättä edes halua. Syitä on monia, mutta tuntuu niin absurdilta löytää yhteys jonkun toisen muun naisen kanssa samanlailla kuin ex-olentoni. Se ei vaan ole mahdollista lukuisien seikkojen vuoksi. En tyydy toiseksi parhaaseen jos olen joskus saanut maistaa parasta. Minä olen rajoittunut introvertti, pienen piirin painajainen, joka kuluttaa energiaansa ihmisten ilmoilla. Alan olemaan asian kanssa jopa sinut. Kannan vastuun virheistäni.
No exäni varmasti löytää (jos ei ole jo löytänyt) uuden uroksen nopeasti, sillä hän on briljantin ekstrovertti, teutoonisen näyttävä ja satunnaisesti omalla päällään ajatteleva yksilö. Tiedä mistä hänen tämän hetkinen kovuus, pinnallisuus ja kylmyys kumpuaa, mutta veikkaan, että hän vielä joskus paljastaa oman ihanan itsensä jollekkin tajuttoman onnekkaalle venkulalle. Kateeksi käy tuota sankaria jo nyt.
Kaverini yrittävät nostattaa mieltäni päivittäin laukomalla ajattelemattomia seurauksia aikaan saavia lauseita. Tämän päivän paras tokaisu lienee, että ex-muijan naamakirjakuva näyttää siltä kuin hän olisi ”tyrkyllä”. Jälleen yksi naula minun arkkuuni ja yksi syy lisää miksi en tule ikinä kyseiseen paholaisen vempeleeseen rekisteröitymään. Alan ennemmin keskustelemaan itseni kanssa päivän polttavista aiheista kuin näpyttelen niitä näitä randomien kanssa. Joku varmasti ajattelee, että ompas hullu ja epäsosiaalinen jantteri, mutta meilläpäin tätä kutsutaan tietoiseksi valinnaksi höystettynä jalommalla päämäärällä.
Merkinnät RSS-syötteenä