Ensimmäinen joulu eron jälkeen. Viime joulu oli elämäni paras minkä muistan ja tämä tulee olemaan sanotaanko hieman erilainen. Enhän minä pystynyt olemaan onnellisten ja tarmoa täynnä olevien ihmisten seurassa. Pilaan vielä heidänkin olon ja elon, joten päätin toimia. Palasin kaupunkiasunnolleni ja verhot kiinni. Maistuvaa yksinoloa. Ex-olennon tekemät vanhat laatikot pakastimessa kummittelevat ja muistot vilistävät verkkokalvoilla. Nannaa. En enää edes tiedä mitä kaipaan. Kuhan kärvistelen. Vuodessa asiat voivat todella muuttua ottamatta siihen kantaa mikä suunta on ollut. Todellisuus lienee, että hyvä kun pääsin eroon ex-olennon irvikuvasta ja hän minusta, mutta tapa kuinka kaikki räjähti käsiin syö miestä. Yritän antaa molemmille osapuolille anteeksi niin pian kuin voin. Kaipaan sitä illuusiota jota elin en niinkään sitä valhetta jonka kohtasin. Kimurantti dilemma herralla käsissä sanoisinko. En ole koskaan ymmärtänyt olevani näin imbesilli, mutta totta tämä lienee, koska en vain tajua voittaneeni. En unohda koskaan, mutta pian minun olisi opittava elään menneisyyden kanssa, sillä herkkua on tarjolla liiaksi.
Helpottaa tämä varmasti viimeistään kun laukku on pakattu naismuukalaista myöden. TJ lähtöön on muutama hassu, mutta raskas päivä. Odotan kohtalaisella jännityksellä matkaamme ja aion laittaa all in heti lentokoneen wc:ssä. Dixi et animam levavi.
Merkinnät RSS-syötteenä