Mökkiviikonloppu (hence the kirjoitusvirheet mutta kondis on kohtalainen) sai hätäisen lopun. Syitä luetellakseni aloitan siitä, että tiesin ex-olennon olevan liikenteessä ja mökin katon tuijottaminen sai elämän valumaan minusta pysyvästi pois. Vaara on iminentti ja yritän tulla toimeen ajatusteni kanssa, sillä kunnioitan läheisiäni. No paukin cityyn, pelattiin pokeria, juotiin kondea, kaverit kuunteli minun mentaali amokkiani ja surffattiin minun muistoissani. Pakko antaa pojot minun veriveljilleni siitä, että he ovat puoli vuotta kuunnelleet minun itkuani, vaikerrusta, tahtoani lopettaa tämä kärsimys alkuunsa. Heistä on puhjennut oikein tunteiden ruhtinaita tämän episodin vuoksi. Trivia tietoo väliin. Adele-Someone like you. Imelää mutta rakkausmurheet ovat universaaleja. Meidän lapsen nimi piti olla Adele, sillä erotuksella, että se olisi ollut tyttö tietenkin.
Jatkan sillä, että minusta tuntuu, että menen hukkaan. Tämä uusi minä menee hukkaan, koska minulla ei ole funktiota enää. Olen yksikkö joka on eksyksissä vihollislinjojen takana ja piipussa on tasan yksi luoti. Sekunnit, minuutit ja ehkä jopa tunnit (en ole vielä päättänyt) kuluvat odottaen sitä legendaarista henkitorven korausta kun ventilaatiosysteemini luo viimeisen kosketuspinnan tähän karskiin maailmaan. En vaihtaisi tätä tunnetta mihinkään. Epäilin joskus synkällä hetkellä entisessä elämässäni, että en osaa rakastaa ketään ja nyt totta vie tiedän miltä sekin tuntuu. Haluaisin niin käyttää tämän tahtotilani johonkin järkevään, oikeaan kohteeseen enkä olemattomaan kusilihaan. Anteeksi vulgaari kielenkäyttöni, mutta mitä muuta olemme kun oikeen peiliin katsotaan? Danzig- Tired of being alive. Kaipaan ex-olentoa istumaan takaviistooni. Tämän biisin aikana hän piirtyy omalle tuolilleen ja minä ihailen häntä. Vittu mikä ironia tässäkin kanssani tanssii tällä hetkellä. Olen niin kade sille prinssille, joka ex-olennon vierestä tänään heräsi. Veikkaan, että hän on olemassa vain minun mielikuvituksessani, mutta kuitenkin. Danzig- Black angel, white angel. Mennään tällä teemalla nyt tämä paatos loppuun. On varmaan sanomattakin selvää kumpi on kumpi tässä sankaritarinassa. Anna maailma minulle hetki ex-olennon kanssa niin jätän kaiken rauhaan, lopullisesti.
Jotta repertuaarini pysyisi loppuun asti laadukkaana niin läpsin naismuukalaisen viimeyönä siniseksi himollani, en rakkaudella. Piti olla tämäkin tekemättä ja vaihtaa tummaan välillä, mutta sain yökerhossa pidäteltyä itseäni. Minua ei korjaa mikään. Olen ehjä tälläisena, mutta palauta minulle rakkauteni niin näytän sinulle mitä ihmisenä oleminen oikein parhaimmillaan tarkoittaa. Tämän surun jälkeen tiedän sen jumaleissön, sanokaa minun sanoneeni. Minut on tähän torsoon läiskästy niin menköön tämä nyt vaikka piruuttaan, mutta tyhjää korttia tulee hihoista tämän menetyksen jälkeen. Feast on that.
Poistun nyt, katsomaan junia, käymään itseni kanssa kauppaa. Yksikin väärä liike niin kaikki tämä on ollut turhaa. Naismuukalainen lähtee pääkaupunkiin ja minä sulkeudun itseni suosioon. Hyvät kanssa matkaajat ehdotan lämpimimmin suojaavanne itsenne mentaali haarniskalla jos tunnistatte itsessänne rakkauden tunteita. Sitä ei pysty huijaamaan. Elämää pystyy.
Merkinnät RSS-syötteenä