Viime aikoina sitä on kouriin tuntuvasti realisoitunut ajatukset, että suhde on loppu ja en saa menetettyjä asioita enää koskaan takaisin. Kaikki hyvät ja huonot asiat ovat poissa elämästäni ikiajoiksi. Suru masentaa ja haikeus saa haukkomaan henkeä aamusta iltaan. Tapahtuneet muutokset eivät kaikki miellytä, mutta niiden kanssa on opittava elämään vaikka ajoittain tuntuukin, että pyyhe kehään. Yksi aikakausi elämästäni on peruuttamattomasti ohi ja takaisin päin ei ole asiaa. Katselen kuitenkin mielelläni mennyttä aikaa parisuhteessa ja olen onnellinen, että sain ex-olennoltani ja suhteeltamme niin paljon. Tämä hieman kipukohtia hivelee, mutta edelleen olen pahasti miinuksen puolella. Ajatukset siitä, että exä on nyt onnellinen ja hänen on parempi olla ilman minua elävät vahvasti mielessäni. Varsinkin nukkumaan mennessä tuudittaudun exän uuteen onnellisempaan elämään. Olen saanut edes jotain hyvää aikaiseksi tällä vaelluksella. Kirpaisee, mutta samalla hymyilyttää. En halua olla itsekäs vaan suon toiselle hänelle kuuluvan onnen elämässään. Karua on ajatella kuinka itse ajelehdin tulevat vuodet ja mahdollisesti jopa vuosikymmenet elämän merillä toivoen uutta rakkautta. Askel hidastuu päivä päivältä kun tiedostaa kuinka vaikeaa nykypäivänä on löytää mitään järkevää.
Muuten elämässä ei juuri muuhun kun erokriisiin aikaa irtoa. Jatkuva kahlaaminen tässä siirapissa on raskasta, mutta yritän silti treenata ja lukea mahdollisimman paljon. Itseni kehittäminen on kaikki kaikessa tällä hetkellä, voimista tietenkin riippuen. Työrintamalla olisi isoja haasteita tarjolla kun pitäisi hypätä jälleen esimies asemaan kokonaiseksi vuodeksi. En ole vielä päätöstä tehnyt vaan punnitsen vakavasti vaihto-ehtoja, sillä alisuoriutuminen tehottomana ja alakuloisena ei kuumota. Parisuhteessa olisin tarjouksen ottanut kirkuen vastaan, sillä työajat olisivat olleet parisuhde myönteisemmät. Perkele tätä elämän groteskia huumoria. Toivon hartaasti, että nousujohteinen aikakausi alkaa pian, sillä takki on todella tyhjä atm.
Merkinnät RSS-syötteenä
Nöyrä ja lämmin kiitos kommenteista. Ei tää kaksista ole, mutta omalla luvalla menköön.
Paikalle löydettyäni, luin kerralla läpi kaikki tekstisi. Nyökkäilin, hymyilin ja huokailin. Tuttuja asioita, niin kipeitä mutta kuitenkin ”lohduttavia”.
Tapasi kirjoittaa, niin juuri se, tuo humoristinen, ehkä jopa paikoin sarkastinen, mutta ah niin rehellinen, nosti hymyn huulille useammassa kohtaa. Pidä kiinni siitä, se kantaa ennen pitkää.
Ja lopuksi liputan Patong beachin puolesta! Vietettyäni itse vuosi sitten kuukauden päivät Thaimaassa, nuorruin henkisesti ainakin pari vuotta.
Koiran otto vielä liian kivuliasta, suunnitteilla kylläkin. Olen koittanut tehdä itseni kanssa sopimuksia, että en sure menetettyä koko ajan, mutta auttamattomasti vielä epäonnistun sopimusten täytäntöön panon kanssa. Vapaan jatkaminen muodossa tai toisessa on harkinnassa asunnon myyntiä myöden. Patong beach kummittelee mielessäin. Sitä vain suunnitelma toisensa jälkeen kariutuu kun tuntuu menettäneensä niin paljon vaikka totuus lienee aivan toinen. Nöyrä kiitos kommentistasi ja mielekästä jatkoa.
EI ole hyvä ettei mihinkään muuhun elämässäsi aikaa irtoa? olisiko mitenkään mahdollista jos tekisit päinvastoin. aloitat vaikka siitä että sovit itsesi kanssa että eroa suret ja pohdit vain kolmena päivänä viikossa, oikein luvan kanssa. kaiken muun ajan teet jotain muuta, aluksi väkisin, mutta usko vain että saat siitä pikkuhiljaa irti. Urheile, lue, tapaa kavereita, keskity työhön, käy kaupungilla. Osta koira? siitähän pitäisit 🙂 tai yksi joka käväisi mielessäni, olisiko sinulla mahdollisuutta ottaa vaikka irtiottoa toisessa kaupungissa? ihan vaikka ulkomailla asti? voin taata etäisyyden ottamisen olevan alkuun tuskallista, mutta ajan kanssa erittäin toimiva tervehtymisen kannalta!