Eroni eväät

Selvisimme siitä. Viikko Puolassa maustettuna votkalla, kiistellyllä kansanmurhalla, pohjattomalla hymyllä ja rosoisella romantiikalla. Vietimme Naismuukalaisen kanssa unohtumattoman matkan Krakovan vanhan kaupungin arkkitehtoonisesti mojovilla kaduilla. Koko viikko liimattuina yhteen keskellä paikallisten sekavaa soppaa. Olimme kuin taistelupari, joka kahlasi monimerkityksellisiä historian aidattuja leirejä läpi, astelimme linnan portailta käsikädessä suoraan hevosvaunuun kansan hurratessa minun puristaen juuri teurastamaani lohikäärmenpäätä kainalossani. Krakovan historia sai meidät eläytymään ympäristöömme ja toisiimme. Tuntien keskustelut idyllisissä pienissä kahviloissa, viinikellareissa ja hotellimme oudossa makuuhuoneessa ottivat meidät syleilyynsä. Naismuukalainen osaa arvostaa edellä mainittuja kokonaisuuksia, koska hänellä on kapasiteettia ajatella syvemmin eikä hän piiloudu kertakäyttöiseen muovimaailmaan vain peittääkseen itsensä tyhjyyttä. Olen tavannut liikaa juuri niitä ihmisiä, joista näkee heti, että tyhjää täynnä eikä tarvitse edes raapaista. Ex-olennon kanssa ikävä kyllä turhautuminen sai minut voimaan pahoin ja oireilemaan. En tajunnut sitä tuolloin vaan ymmärsin asiat vasta jälkikäteen. En tiedä herääkö ex-olento koskaan ja voi olla parempi että ei, koska pinnallisuuden defenssien putoaminen voi olla kestämättömän raskasta. Ihmisen henkilökohtainen kokemusmaailma järkkyy ja särkyy niin herkästi. Sen olen itsekin saanut menneen suhteeni kiemuroita setviessäni huomata. Parempi elää defenssien vallassa ja säästää itsensä todellisuudelta. Kertakäyttöinen ja pinnallinen maailma suojaa ihmistä myös ympärillä vallitsevalta tyhjyydeltä. Uusi kampaus tai käsilaukku voi tehdä ihmeitä kun olo tuntuu tyhjältä ja elämä tarkoituksettomalta. Loppuviimeksi tämän kaltaiset toimenpiteet ajavat vain syvemmälle tyhmyyden ja yksinkertaisuuden suohon. Hyvää matkaa jos olet tietoisesti valinnut tuon reitin, mutta jos teet sitä huomaamatta niin ole itsellesi armollinen ja herää!

Olen viimeaikoina oikein heräämällä herännyt tähän ihmiselämän ainaiseen tarkoituksen hakuisuuteen milloin mistäkin. Ihmisten kapasiteetti ulkoistaa itsensä näkemään ympärilleen on aina vain heikompi ja heikompi. Niistä ihmisistä, jotka tämän kyvyn omaavat vain harvat käyttävät sitä ns. hyvään. Kyky on oivallinen väline orjauttaa niitä tyhjiä kuoria, jotka ovat valmiina nielaisemaan minkälaisen mainoksen hyvänsä tunteakseen olevansa edes jotain. Oman itsensä mainosarvo rakentuu kuvitteellisesti toisten ihmisten näennäisten ja teennäisten signaalien myötä. Loppujen lopuksi niin pirun säälittävää ja samalla surullista, mutta ajatelkaapa ite. Nähdäkö ympärillä oleva ihmisten rakentama maailma säilyttämisen arvoisena? Siinä kysymys, jota Naismuukalaisen kanssa pohdimme alatin kun joudumme kosketuksiin tyhjyyden kanssa. Silmien avaamisen tuska on jäytävä, mutta meillä ei ollut vaihtoehtoa.