Viime ajat sitä on pohtinut, miksi toinen osapuoli erossa, joka itse vielä lähti ovet paukkuen uhmakkaasti kohti tuntematonta käyttäytyy niin oudosti. No selityksiä lienee lukemattomia, mutta olen pyrkinyt miettimään asiaa siltä kantilta että jos olisin itse lähtenyt (tämä skenaario täysin mahdollinen) yhtä näyttävästi ja melkoisella pamauksella ,niin kuinka käyttäytyisin exää kohtaan. Kyllä minä pyrkisin jättäjänäkin olemaan asiallinen, enkä olisi ehkä niin vihaa täynnä kuin nyt olen saanut osakseni kokea. Luulisi, että jos toisella ei ole mitään positiivisia tunteita minua kohtaan ja vihankin kieltänyt useaan otteeseen niin pystyisi edes jonkin asteiseen asiallisuuteen esim, koiran hoitoon liittyvissä asioissa. Itse suhtaudun neutraalisti ihmisiin, joita kohtaan minulla ei ole tunteita. Tässä kohtaa on huomioitava eroprosessissa syntynyt uusi minä, joka ajattelee näin. Vanha versio minusta olisi voinut toimia täysin absurdin ottein tässäkin tilanteessa.
No selitys lienee kuitenkin yksinkertainen. Toinen kokee olleensa 9-vuotta kanssani vankilassa ja näin ollen nuo menneet vuodet näyttäytyvät hänelle ainoastaan negatiivis-sävytteisessä mielessä. Sitä mahtaa olla aika vihainen, jos todella kokee hukanneensa yhdeksän nuoruuden vuotta täysin turhassa ja kivuliaassa suhteessa. Itse koen että kuluneet yhdeksän vuotta olivat opettavia, hauskoja, rakkauden täytteisiä hetkiä höystettynä sopivalla annoksella vaikeuksia ja ongelmia. Jokainen määritelköön kulutetut vuotensa kuinka haluaa. Minä haluan nämä menneet vuodet nähdä voimavarana ja ennenkaikkea pääomana tulevaisuutta silmällä pitäen.
Tulevaisuudesta ja silmäilystä sen verran, että tämä uusi minä homma todella lyö leiville. Olen nykyään sellainen sosiaalinen eläin, joka toimittaa. Aikaisempi sulkeutunut pienen piirin elitisti purjehtii nyt uusin purjein. Tulokset ovat selvät. Kauneutta piirtyy verkkokalvolleni, joka puolella missä kuljen. Uusia ihmissuhteita on rakentunut kun olen heittäytynyt persoonallani mukaan. Ja selvin päin vielä. Juhlan paikka (non-alcohol tarjoilu inc). Romanttisista tarjouksista olen vielä kieltäytynyt, sillä niiden aika ei ole vielä ennen kuin olen saanut vanhan rakkauden roihun tukahdutettua. Pääasia kuitenkin on se, että kuinka paljon omalla asenteellani on ollut vaikutusta. Täysin vento vieraat ihmiset avaavat kanssani keskusteluita ja vielä viihtyvät seurassani. Vanha minä huokui sellaista piilevää alkukantaista raivoa, että kukaan ei uskaltanut avata suutaan ainakaan turhaan. Se oli heidän ja minun etuni ennen tätä kasvattavaa eroprosessia. Kiitos kuuluu elämäni ankarimmalle ihmissuhde karikolle. Tarvittaessa ajan puisen vuotavan jollani uudelleenkin yhtä pahasti karille, jos odotettavissa on yhtä suurta kirkastumista.
Harras toiveeni on edelleen, että tuo olentoni löytäisi rauhan ja rakkauden. Hän on edelleen sen arvoinen.
Merkinnät RSS-syötteenä