Joku voisi jopa sanoa, että olen onnekas paskiainen. Karismaa vaikka muille jakaa, pää pelaa kuin partaveitsi, toimeentulo turvattu, rakastava perhe ja omalaatuinen ystäväpiiri. Tämän mittarin mukaan huoletonna saisin askeleitani ottaa mutta..
Minulla on yksi heikkous joka ei sovi tähän nykymaailmaan ja se rajoittaa ankarasti oloani. Nimittäin katsokaas minä ajattelen liikaa (ajattelun laatuun en ota kantaa). En sovellu tähän sopulileikkiin, jota maailmalla leikitään. En ole tuote, jota markkinakoneisto voi surutta käyttää. En mahdu siihen muottiin, johon ihmisiä opetetaan pienestä pitäen, en yksinkertaisesti suostu antautumaan kaiken vietäväksi. Tahdon pitää kiinni kyvystäni nähdä ja ymmärtää kokonaisuuksia ja ajatella kriittisesti. Tahdon pitää itsestäni kiinni vaikka välillä olenkin valmis luopumaan seuraavasta sisäänhengityksestä. Pidän simppelistä elämästä, jossa asiat ovat aitoja ihmisistä puhumattakaan. Haen monimutkaista yksinkertaisuutta elämässä. Ympärillä ei tarvitse tapahtua paljon kunhan päässä tapahtuu junou.
Minulla oli tämä kaikki hetkittäin ja nyt niiden muistojen kanssa on todella vaikea elää. Ajattelen itseni lukkoon ja tätä kautta estän itseäni löytämästä tätä oletettua täyteläisen yksinkertaista onneni tyyssijaa. Pakko myöntää, että olen useasti toivonut olevani aivan jotain muuta kuin olen. Kaikki olisi vain helpompaa ja kivuttomampaa kun ei kykenisi ajattelemaan muutakuin peukuttelisi tyhjänpäiväisyyksille päivät pääksytysten. Oletteko koskaan nauraneet ja oksentaneet samaan aikaan? No minulla tuo hetki oli hyvin lähellä juuri äsken kun luin oman toiveeni. Tässä kiteytyykin ongelmani ydin. Tämä muovailuvaha oli jo tehtaalta lähtiessään viallista ja liian kovaa tämän maailman tarpeisiin. Elän väärässä ajassa ja se saa minut voimaan todella pahoin. Näen liikaa pehmeää massaa ympärilläni ja sietokykynirajat ovat ylittymässä. Olen heikko ja hauras kestämään tyhjänpäiväistä, irtonaista ja mitäänsanomatonta sokeaa vaeltamista. Miten tälläinen ihminen voi edes kuvitella elävänsä nykyajan yhteiskunnassa nykyisten tyhjien normien ja moraalikäsitysten mukaan. Mikä minussa on vikana kun näen asiat näin? Miksi olen jatkuvassa sotatilassa ja jos luovun siitä muutunko tyhjäksi kuoreksi niinkuin moni ihmisapina ennen minua?
Merkinnät RSS-syötteenä