Eroni eväät

En ymmärrä kuinka tämä irrottautuminen erosta ja exästä voi olla näin hankalaa. Yöt irrationaalisia painajaisia ja aamut ihmettelen herättyäni, että koskas tämä painajainen, jota todellisuudeksi kutsutaan loppuu. Joka aamu sama peli. Kysyn itseltäni voiko tämä olla totta? Miksi emme pysty keskustelemaan asiallisesti edes kerran vielä. En odota mitään muutakuin kahden aikuisen ihmisen välistä keskustelua ja asian niputtamista. Mitä exäni pelkää kun ei suostu tai halua kanssani edes keskustella yhtä ja viimeistä kertaa elämässään? Ei olisi paljon pyydetty näiden vuosien jälkeen. Ilmeisesti kuitenkin liikaa. Jos tilanne olisi toisinpäin niin luulen, että olisin valmis keskustelemaan jo pelkästään siksi, että toinen tarvitsisi sitä eteenpäin pääsemiseen. Hänen luulisi olevan helppo jutella kun ei ilmeisesti omaa enää mitään tunteita minua kohtaan, ainakaan positiivisia. Onko tämä vain hänen tapansa tehdä oloni entistä kurjemmaksi ajatellen, että olen tämän ansainnut?

Alan hiljalleen uskomaan, että tämä ainaisessa sumussa vaeltaminen tulee jatkumaan hamaan tappiin ja oman elämän mielekkyys pysyy hukassa jatkossakin. Ajatuksiin on paljon tullut myös huonoa suhteessamme ja minussa sekä exässä olevat negatiiviset piirteet piirtyvät koko ajan vahvemmin tajuntaani , mutta silti kaipaan meitä. En käsitä kuka olin ennen tätä eroa ja nyt en käsitä kuka exäni on tämän eron jälkeen. Mieleni on niin solmussa, että yksin selviäminen tuntuu aikas kaukaiselta päämäärältä. Tämän vuoksi tarvitsisin sen keskustelun, jotta saisin työkaluja asian työstämiseen. Ihailen edelleen exän kykyä luoda ympärilleen kova ja kylmä kuori, jonka avulla hän pystyy keskittymään työhönsä ja yritykseensä täysillä. Ei varmaan paljon meidän suhde mietitytä ja hieman se aiheuttaa minussa katkeruutta, että minä kahlaan mieleni syvimmässä suossa tämän asian kanssa ja toinen viilettää aurinkoisella taivaalla vapaana. Tämä on minun epäilykseni, jonka perustan exän tapaan hoitaa eromme. Terapeutit ovat olleet sitä mieltä, että kyllä siellä kovan ja kylmän kuoren alla tunteet myllertävät ainakin jossain vaiheessa kun se hetki tulee, jos en nyt hänestä täyttä psykopaattia näiden vuosien aikana kasvattanut. Mene ja tiedä mutta merkit ovat hälyyttävät.

Itselläni on tällä hetkellä aikaa mielin määrin, joten lähetin exälle postia ja pyysin harkitsemaan koiranhoito- kieltoa kohdallani. Toivon, että hän ajattelee koiran parasta ja antaa sitä minulle hoitoon. Kesä menee ohitse ja mökkeilykelit olisivat parhaimmillaan. En vain pysty olemaan mökillä yksin, sillä parhaat muistot ovat edelleen sieltä. Koiran kanssa aika siellä olisi siedettävämpää ja saisi koirakin juosta vapaana ilman kaupungin asettamia rajoja. Toivon, että järki voittaa tunteet tässä.