Eroni eväät

Mitä enemmän erostamme keskustelee ihmisten kanssa, jotka ovat olleet meidän elämässä viimeiset vuodet niin asioita paljastuu hiljalleen. Olen alkanut elämään vakaasti siinä uskossa, että tämä kaikki oli minun ja ainoastaan minun syytäni, niin kuitenkin pikku hiljaa paljastuu myös sellaisia seikkoja, jotka eivät kriminalisoi minua yksistään. Exä ei ole koskaan kertonut hänen osuuttaan eroon vaan minua on ainoastaan osoiteltu sormilla milloin mistäkin suunnasta. Roiston viitta pukee minua varmasti ja lähtijälle on helpompaa itselle kun ei tarvitse omaa osuuttaan tilittää kenellekään muuta kuin nauttia uhrin asemasta. Silloin kaikki ymmärrys ja myötätunto sympatioineen saa eron näyttämään sankariteolta hänen puoleltaan. Tämä varmasti helpottaa prosessia. Minua on hiljalleen alkanut kuitenkin harmittaan tämä asetelma. Moni varmasti on sitä mieltä, että mitä niitä eron syitä jälkeenpäin miettii. No minä mietin ja haluan puida asiat perusteellisesti läpi, jotta samat virheet eivät koskaan toistuisi. Minä haluan oppia ja tulla paremmaksi ihmiseksi. En voi vaatia exältä mitään ymmärrystä mutta jotenkin olisi kiva jos hän olisi valmis edes keskustelemaan asioista kuin aikuiset eikä kiukuttelisi ja sulkisi kaikkia mahdollisia kanavia itsessään asian tiimoilta. Ehkä hän ajattelee, että nyt on paikka pistää mies kärsimään joten kitukoon itsekseen. Harras toiveeni olisi, että nämä asiat edes joskus kävisi tuon jääkylmän, tunteettoman ja onton ihmissätkynuken sisällä. Onhan meitä ihmisiä moneen lähtöön ja jokaisella omat selviytymismekanismit, tämän kyllä ymmärrän, mutta silti.

Alkaa olemaan naurettavaa kun ihmiset kyselevät, että mikä siihen exään oikein on iskenyt. Minä vastaan, että minä.