Tukholman reissusta toivuttu jollakin ihmeellisellä tavalla. Reissu oli aivan mahtava ja meininkiä oli joka lähtöön. Siis aivan joka lähtöön ja se passas minulle jätte bra. En mene yksityiskohtiin, mutta tärkein anti reissusta lienee yhteishengen tiivistyminen ja itseni tiivistyminen Södertäljeläisen kaunottaren kanssa. Uutta reissua suunnitellen ahkerasti.
Aloitin myös miesten eroryhmän, johon olin ilmoittautunut jo alkukesästä. Koen vieläkin tälle tarvetta, vaikka ex-olento ei pahemmin enää minua vaivaa. Näen hänen lävitseen jo kyllin selvästi ja en anna hänen liikaa vaivata itseäni. Suurin murhe keskittyy edelleen oman henkisen kasvuni saavuttamiseen ja eroryhmä toimii työkaluna tavoitteideni saavuttamisessa. Käyn ryhmässä ja otan siitä kaiken irti ja taitaa minulla olla jotain annettavaakin muille ryhmäläisille. Toivon ainakin näin, sillä välillä tuntui, etten koskaan tule selviämään tästä. Nyt on kirkastunut jo, että taisin saada enemmän kuin todellisuudessa menetin. Olin tässäkin asiassa vain niin sokea ja luulin olevani osallisena jossakin uniikissa sadussa. Päähenkilöt olivat vain auttamatta liian amatöörejä näyttelemään kaikkien aikojen kauneimmassa sadussa. Lopputulos olikin sitten katastrofi vaikka ajoittain kaikki olikin yhtä juhlaa.
Viime aikoina olen edelleen miettinyt, että kuinka exä mahtaa koiraa hoitaa kiireidensä keskellä, mutta en voi kun luottaa, että hänellä on sen verran vielä tunne-elämää sisällään, että hän hoitaa lemmikkinsä parhain päin.
Merkinnät RSS-syötteenä
Hyvät fiilikset eivät vielä kauan kestä. Välillä iskee totaali lamaannus ja kaikki on mustaakin mustempaa. Onneksi eron toinen osapuoli sentäs kukoistaa joten minunkin aika tulee viimeistään tunnelin toisessa päässä.
Peukut eroryhmälle, kaikista siihen ei ole! Ja ennen kaikkea peukut sille, että näet sen mahdollisuutena itsellesi.
Täällähän alkaa vallita melkoisen hyväntuulinen viilis!