Eroni eväät

Olen umpihullu. Kategorisesti asian voi ilmaista seuraavasti: Debiili, imbesilli ja sitten olen minä. Tähän on vankat perusteet. Odottakaahan kun valaisen Teitä. No tarina alkaa siitä mihin edellinen sankaritarina päättyi eli minulle oli saapumassa vieras viikonlopuksi, jota ennen kävin mökillä muistelemassa ex-olentoa. No tuo ruotsalainen kamarineito saapui sovitusti ja odotetusti. Jälleennäkemisen tunne oli mittava ainakin hänellä. Minä olin hyvä näyttelemään ja epävarma kuin aina kaikesta viime aikoina. No viikonloppu venyi neljäksi päiväksi ja tuohon aikaan mahtui kaupunkielämää sekä mökkeilyä. Kyllä, vein hänet myös kaikkein pyhinpään eli mökilleni. On täysin mahdotonta sanoin kuvata kaikkea sitä tunne haparointia, jota viime päivinä olen kokenut, mutta on sanomattakin selvää, että nyt olen sekaisin. Tuo skandinaavista puhdasta verta pulppuava satuhahmo paljasti jotain mitä viime kerralla en huomannut. Olin liian sokaistunut ja viehättynyt hänen ulkoisesta olemuksestaan, että tärkein jäi minulta tuolloin huomaamatta. Nyt kaikki tuo sisäinen kauneus ja puhtaus laskeutui iholleni samalla iskostuen tajuntaani varovaisen pysyvästi. Ja minä hullu en uskonut minkään koskettavan minua enää ex-olennon jälkeen. Pelkään, että en ole tätä ansainnut ja herään unestani juuri väärällä hetkellä. Tiedän, että tämä voi kostautua pahimmalla mahdollisella tavalla, mutta silti olen kuin 100-vuotisesta sodasta vuotavana palaava aateloimaton ritari, jota kukaan ei ole vastaanottamassa muutakuin tuo kultakutri läpinäkyvässä kumipuvussaan.

Miten voin olla niin heikko, että en kaiken tämän ilotulituksen jälkeenkään pysty vain unohtamaan ex-olentoa ja sulkisin hänet siihen mieleni sopukkaan mihinkä hän halusi. Eli unohduksen historiikkiin. Ehkä mieleni vain ei toimi niin, vaikka eteeni kaatuu silkin pehmeä täydellisyyttä hipova olento, joka on oikeasti minusta tohkeissaan. Koen tekeväni jollain hassulla tavalla kaikille vääryyttä, koska en pysty olemaan tunne tasolla kokoajan läsnä yhdessä hetkessä. Ehkä tämä kuitenkin on se tie mikä minun on kuljettava, jotta vapaudun kahleistani ja voin taas elää uutena ihmisenä vailla menneitä kauhuja. Nyt minulla on sitten kahta kauheammin kaipuuta rinnassani tupla kohtein sekä lisämausteena nahkapussi. Ei hyvä mies, kuinka voit olla itsellesi näin julma?