Formula 1 VPN-Suomi

Luokittelematon

4 viikkoa ja 2 päivää ja pakkohan se oli

06.06.2011, brainwithoutpinky

Nimittäin alkaa kamppailemaan eroni tuomaa tyhjyyttä vastaan tälläkin tapaa. 9 yhteistä vuotta kihlattuni kanssa kaatui 7. 5. 2011 ja ympärillä vallitseva maailma samoin. Tätä tuskin kukaan muu huomasi kuin minä.  Taskut täynnä kirpeitä ja suolaisia muistoja, jotka vääjäämättä piiskaavat tajuntaani. Mentaalipuolen harjoitteet ja peilin edessä pullistelu ei tuo riittävää kovuutta, jotta tämä yksilö selviäisi tästä. Tarkoitukseni on keksiä aikakone, jolla pääsen takaisin niihin päiviin, jolloin tiesin naiseni nauttivan olostaan minun kanssani suunnitellen yhteistä loppuelämää. Tiedän, että haaste on suuri, mutta niin on palkintokin, ainakin minulle.

Kuluneiden viikkojen aikana sitä on ihmisenä (ajoittain ihmisjätteenä) kasvanut ja oppinut itsestään ehkä eniten koko 30-vuoden elinajan riuhtaisussa.  Ja saadakseen suurimman opetuksen minun piti mennä pilaamaan juuri se mitä alitajuntaisesti tältä viheliäiseltä pallolta edes hain. Kaikki maailman sanat mitkä millään tapaa tuovat esiin sen vulgaarin raivon, joka sisälläni tällä hetkellä lainehtii kuuluvat juuri tähän kohtaan tätä sepustusta.  9-vuoden bileet ovat ohi ja nyt on ultimaalisin krapula mitä tulen ilmeisesti elämässäni koskaan kokemaan. Jos tämä ei miestä pysäytä niin mikä sitten. Se aikakone alkaa olemaan viimeinen toivo nimittäin tuonelan lautalla nurkkapaikka on minulle jo osoitettu.

En tiedä sen kummemmin tämän blogin tarkoitusta, mutta ajatuksissani piilee useita mahdollisia skenaarioita mihin tämä ihmiskoe johtaa. Päällimmäisenä toive selviytymisestä ja kadonneen onnen uudelleen löytymisestä. Säkin pohjalta elämän joulupukki vetäisee kasvoilleni kuitenkin pessimisti-pena sätkynuken joka hokee – ”se on poika game over! juhlat on juhlittu ja ny ootellaan noutajaa”

Ehkä koitan saada jonkin näköistä strukturoitua muotoa tälle blogille, vähän niinkuin entiselle parisuhteelleni. Eli vituiks menee. Ei tule onnellista perhe-elämää maustettuna arjen pikku huolilla, ei yhteisten haaveiden haaveilua ja satunnaista toteuttamista, ei yhdessä vanhenemista, ei spontaaneja rakkauden tunnustuksia kaiken kiireen ja kopeloinnin keskellä. Ei niin EI.


Kommentointi on suljettu.