Olen viettänyt paljon aikaa naismuukalaisen kanssa. Asiat menevät päiväpäivältä henkilökohtaisemmaksi. Jännitys on käsin kosketeltavaa ja hänen tunteet ovat ainakin selvät. En suunnitellut tätä enkä tiedä uskallanko edes vielä mennä syvemmälle. On ollut hyvä näin, mutta asiat vain etenevät. Kaveripiirini on tavannut häntä ja takovat päähäni hänen ultimaalista potentiaaliaan. Olen antanut itselleni mahdollisuuden nähdä se todellinen kauneus mikä hänessä on. Vaarallista tiedän. Ex-olennon käynti ei hengästytä minua enää. Ainoa asia minkä haluan muuttaa on hänen paha olonsa. Toivon hänelle vain kaikkea hyvää, hän on sen ansainnut. Rakastan häntä edelleen ja se pitää minut lämpimänä näinä pakkaspäivinä. Samalla olen vaikuttunut syvästi naismuukalaiseen kohdistuvista tunteistani. Edelleen tunnen, että tämä on liian hyvää ollakseen totta, sillä enhän minä voi löytää ketään ihmistä näin nopeasti. Olen valmistautunut syvään yksinoloon hamaan tulevaisuuteen. Tämä ei vaan nyt käy jumalaare. Tässä on samaa kaikua kun minussa ja ex-olennossa aikoinaan. Käsikynkässä pakkasessa, maailma jalkojen juuressa, alta pois kansalaiset.
Ajattelen häntä pian enemmän aikaa päivästä ja yöstä kuin ex-olentoa. En saata sallia tätä itselleni. Koen, että en ole ansainnut onnen hippusia, joita päälleni sataa. Matka TJ 3. Emmin lähtöä, tunteitani, takuu varmaa hauskuutta ja syviä tunteita. Enkö minä ole mitään oppinut?
Merkinnät RSS-syötteenä