Olen pyytänyt exältä mahdollisuutta paketoida tämä mennyt suhde nätisti ja kauniinpaan lahjapaperiin. Olen pyytänyt sitä oman itseni kannalta ja uskon, että siitä voisi olla exällekin hyötyä pitkässä juoksussa. No exä ei ole vastannut mihinkään pyyntööni asian tiimoilta. Ei puhelimeen, ei s-postiin ei telepaattisesti ja pullopostia en ole vielä saanut aikaiseksi. Hän ei ole kykenevä asiasta keskustelemaan. Olkoon niin sitten. Ehkä hänelle tulee tulevaisuudessa mieleen, että olisi kannattanut hoitaa tämä ero hieman toisin ja kunnialla läpi, eikä käyttäytyä niin lapsellisesti kiukutellen kuin nyt on tapahtunut. Täytyy tosin muistaa, että tämä on hänelle ensimmäinen parisuhde-ero, joten odotuksetkaan eivät olleet hirveän korkeella. Häntä on varmasti ohjailtu ”asiasta paremmin tietävien” puolelta ja tulos on käsissäni tällä hetkellä. Minä kuitenkin luovutan nyt. Olen niin monta kertaa tarjonnut mahdollisuutta ja yrittänyt luoda keskustelu yhteyttä, että minä voin kävellä eteenpäin omatunto puhtaana ainakin ero asioiden hoidon tiimoilta. En ole kiukutellut, vihoitellut, puhunut ilkeästi, haukkunut tai mustamaalannut exää millään lailla ja tästä olen ylpeä. Uusi minä nujertaa vanhan hiljalleen. Sitä paitsi en halua alentua virheelliseen toimintamalliin ja katua jälkeenpäin mitä tuli tehtyä. Vaikka eroissa tuskin koskaan voittajia on, mutta nyt voin tuudittautua siihen, että en ainakaan tehnyt itsestäni pahempaa törttöä eron myötä. Kyllä vastapuolella minusta jo törkyä riittää ja aina he voivat sitä lisää keksiä. Menee kuin vesi hanhen selästä. Minä en yksinkertaisesti alennu samalle tasolle kuin tuo epämääräinen inkvisitio ilman minkäänlaista elämän suomaa mandaattia.
Yksi uskomaton piirre tässä koko jutussa on. Kukaan ei olisi ikinä uskonut, että exästä tulee tämänlainen ihminen. Kaikki läheiset ovat aivan puulla päähän lyöty, että kuinka siitä ihmisestä kuoriutui tuollainen? Minä en osaa tähän vastata, tuskin osaa exäkään. Varmaa on kuitenkin se, että ihmisille jäi niin paljon kysymyksiä ja todella huono maku tämän asian hoidosta. Monet ovat sanoneet, että hyvä kun kävi tämä nyt niin näytti exä todellisen luontonsa ja ruman karvoituksensa. Tottahan tämäkin, mutta silti olisin halunnut pitää kuitenkin kauniin muiston elossa exästä, niin olisi yhteiset vuodetkin olleet muistoissa mielekkäämpiä. No näin tämä nyt meni ja ehkä oikein, sillä minä möhlin ja nyt maksan siitä kovaa hintaa. Hieman helpottaa se, että tuollaisen ihmisen vuoksi en aio enää kärvistellä. Ainoa asia mikä harmittaa on se, että koira joutuu elämään exän hektisen elämän keskellä. Tämä tulee kalvamaan loppuun asti.