Loma nimittäin. Oikein virallisesti. Onhan tässä tullu perseiltyä eron takia melkein kolme kuukautta, mutta nyt on virallisen ja ansaitun loman aika. Moottoripyörä vuokrattu, lomamatka varattu, vaatekaapin sisältö uusittu, mies 12kg kireämpi kuin erotessa, koiraa pirullinen ikävä. Kyllähän tämä oudolta tuntuu kun saa suunnitelmia yksin tehdä. Aina kuitenkin jotenki liittänyt lomailunsa exän kanssa touhuiluun. Jos ei muuta niin on ainakin ollut aikaa järjestää jotain ylläriä muijalle joka töistä palaa. No nyt ei tarvitse. Voi keskittyä vain itseensä. Tämä ei tule olemaan helppoa, mutta minä yritän toden teolla. Edelleen mietin kuinka mukavaa olisi viettää lomaa jonkun mielitietyn kanssa, mutta tilanne on nyt tämä ja aion ottaa siitä kaiken irti vaikka mieli välillä maata viistäisikin.
Elän edelleen toivossa, että näkisin nahkista lomani aikana, mutta olen jotenkin jo turtunut odottamiseen. Uuden koiran hankinta on mielessä, mutta vielä en ole riittävän vahva eroamaan entisestä. Lupasin sille piskille, että sitä en jätä ja piru vie sen lupauksen pidän. Exästä ei ole kuulunut mitään enkä ole kysellyt mitään kautta hänen kuulumisiaan. En halua kuulla kuinka hyvin hänellä menee ja kuinka ihanaa elämä nyt on mahdollisesti jopa uuden rakastetun kanssa. Tiedän tämän kaiken jo oli se totta tai ei. Minulle tuo kaikki on vain realiteetteja. Minä painun rannalle pullistelemaan ja kallistelemaan.
Merkinnät RSS-syötteenä