Eroni eväät

Nimittäin hyväksikäytetty ja hylätty olo maustettuna helvetinmoisella kiukulla ja raivolla. Viimeyönä kelailin suhdettamme ja varsinkin viimeisiä vuosia. Exä on ainoastaan hyötymistarkoituksessa ollut kanssani ja siinä samalla valmistellut eroa ”tai odotellut minun muuttumista”, mutta itse ei ole ollut valmis tekemään mitään muutakuin syyttämään minua. Opiskeli itsensä valmiiksi minun siivellä, asui asunnossani, tarvitsi autoa ja puhumattakaan kaikesta muusta mitä hänen eteensä tehtiin. No tämä on normaalia parisuhdetta, mutta se että suunnitelmallisesti valmistautuu eroon eikä ole itse valmis tekemään mitään eikä ota asiaa perusteellisesti puheeksi vaan odottaa, että tunteet kuolevat itsestään ja sitten yksi konflikti niin so long sucker! Täysin puskista selittelemättä katkaisee välit ja poistaa elämästään niin miltä muulta minulta voi tuntua kuin oksettavalta? Hyväksikäytetyltä, kusetetulta ja arvottomalta. Ei ole koskaan tuntunut näin paskalta. Kiitos ex-olentoni, hän osasi aina lyödä viimeisen niitin.

Olisi minun pitänyt tietää kun katsoo exän kokonaiskuvaa mikä hän loppuviimeksi on ihmisiään. Hän on hyötyjä luonne perimältään, joka harvoin tuo itse mitään aitoa pöytään. Hän on kuin iilimato, joka tarttuu ihoon kiinni vain niin pitkäksi aikaa kun siitä on hänelle hyötyä ja verta piisaa. Täysin selkeä kuvio kun vertaa hänen elämänsä taulua. Tämä on toisaalta ymmärrettävää exän taustalla ja hänen lähtökohdista, mutta eniten oksetan itseäni kun en tajunnut ajoissa minkälaiseen olioon rakastuin. Itseasiassa nyt alan jo kyseenalaistamaan rakkautenikin. Nämä ovat varmasti sallittuja tunteita tässä vaiheessa.

Saa nähdä kuinka pitkälle exän siivet nyt kantavat ja kuinka nopeaa hän tarvitsee / löytää uuden hölmöläisen maksumieheksi. I pity that fool!
Läheiseni sanoivat eilen hyvin, että et sinä poika tainnut loppupeleissä menettää erossa mitään. Siinä on suuri viisaus kunhan pääsen tästä kiukusta ja vihasta ensin eroon. No koira asia kalvaa loppuelämän, mutta exä edestään löytää.

Toivon hartaasti, että hän ymmärtää joskus kuinka hänen oma kasvu- ja muutoskriisinsä vaikutti eroomme. Tietoa on vaikka kuinka paljon kunhan hän vain sitä hakisi. Tiedä vaikka lukeminen auttaisi häntä ymmärtämään ja estämään seuraavissa suhteissa epäonnistumista. Meillä tämä ero oli ainakin kuin oppikirjasta. Ja sehän harmittaa.

EDIT: Nämä tunteet menevät ohitse ja ovat vihan sokaisemia. Ne toimivat ainoastaan eroprosessin osana. Tunne hukkaan heitetystä suhteesta saavat minut reagoimaan näin. Järjellä ei ole mitään tekemistä tämän kanssa. Edelleen toivoin ex-olennolleni pelkkää hyvää. Hänen maailmansa aukesi ja minun sulkeutui erossa.