Eroni eväät

Olen pohtinut, kummastellut, hämmästellyt ja käynyt tunteita läpi laidasta laitaan. Olen nähnyt itseni heikoimmillaan mitä koskaan olen ollut ja vastavuoroisesti näissä tilanteissa olen löytänyt voiman ja rohkeuden nousta ja hengittää uudestaan ja uudestaan. Se mikä minua kaikista eniten repii on yksinkertaisesti seuraava asia: Miksi olen näin julma itseäni kohtaan? Miksi kidutan itseäni päivästä toiseen enkä suostu näkemään kaikkea sitä ainutlaatuista mitä minussa on ja mitä ympärilläni leijailee? Hetkittäin löydän sen pahuuden joka minussa kuplii ja se saa minut olemaan vahva ja ymmärtämään, että en todellisuudessa menettänyt mitään kummallista. Olen heikoimmillani silloin kuin pohjaton hyvyys minussa saa vallan ja päällystää kaiken menneen keskinkertaisen joksikin uniikiksi. Olen mestari pettämään itseäni ja luomaan jostain mitään sanomattomasta jotain millä mukamas minulle arvoa on joskus ollut. Epäilen vahvasti, että olen aikoinaan harhautunut pahasti polulta ja tehnyt sen vielä täydessä ymmärryksessä. Tämän asian kanssa on vaikea elää täysipainoisesti.

Suurin menetys mitä olen tämän erokriisin mukana elämääni saanut rikastuttamaan on varmasti ajatus seuraava: Tulen vanhaksi vääjäämättä, en ole kuolematon vaan tavallinen ihminen muiden joukossa ja tämä ero syöksi minut kuilun pohjalle, jossa jokainen tulee tallotuksi kuoliaaksi jossain vaiheessa. Olen aina ollut elämän soturi enkä juuri kavahtanut taistelua, mutta nyt uutena heikkona ja kuolevaisena minun on erittäin vaikea taistella enää. On aikoja, jolloin toivon vielä sitä yhtä viimeistä mahdollisuutta menehtyä kunniallisesti, sillä pelkään näivettymistä. Minun kuuluu lähteä eripuraisella tantereella, jossa vallitsee syvä tottumus suorittaa eloonjäämiskamppailu viimeiseen mieheen. Kompastellen kaadun miekkaani loputtoman ylivoiman edessä kuolon korina kurkussa perkeleitä viskellen. Kaikesta huolimatta lähtöni tapahtuisi kaino virne kirveen veistämillä kasvoillani silmäni täynnä rakkautta ja kaipuuta. Pääsisin sinne mihinkä olen aina jollain tapaa ollutkin matkalla.