Minähän olin paikalla ex-naiseni saapuessa hakemaan loppuja tavaroitaan. Kokemus oli aika hämmentävä. Ulosottoviranomaisen tavoin silmiin katsomatta tunteita näyttämättä hän kahmi maustepurkit ja muut mukaansa ja poistui. Toisaalta aika koominen tilanne, mutta myös surullinen. Ei mitään keskustelu yhteyttä, ei viimeistä halausta, ei väräystäkään siitä mitä meillä joskus oli. Tämä vahvistaa entisestään uskomustani, että uusi elämä on saanut hänet pauloihinsa. Nyt hän saa olla itsenäinen ja tehdä mitä haluaa. Hieno homma hänelle, sillä itsenäistymisprosessi lienee aikas tärkeä elämän juoksussa. Toivottavasti nyt ei vaan heti kompastu kulman takana.
Minun tunteeni vaihtelevat edelleen nopeasti ja koko tunteiden kirjo on käytössä. Eilinen ilta meni kävellessä läpi niitä paikkoja missä yhdessä exäni kanssa vietettiin ihania aikoja. Nuo paikat alkavat olemaan minulle jo todella tuttuja. Jonkinlainen helpotuksen tunnekin vilahti sisälläni jossain vaiheessa. Exäni näytti säteilevän hyvältä. Uusi elämä kohtelee häntä vielä ainakin hyvin. Toisaalta tämä helpotus vaihtui nopeasti suruun sekoitettuna epäonnistumisen karvaaseen kalkkiin. Miksi en saanut pidettyä häntä noin onnellisena? No vastaus löytyy kuvastimesta.
Positiivisena asiana illalla saapui vielä viesti exältä, että otanko koiran hoitoon muutamaksi päiväksi. Valopilkku tähän pimeyteen. Pakkohan minun on se ottaa vaikka kipeetä tekeekin. Koko koira asia on vaikea sillä siihen voi liittyä niin kaikenlaista mm. vallankäyttöä, pompottelua, syyllistämistä, kaipuuta yms. Silti olen päättänyt suoriutua lemmikistämme, koska ei meidän rikkuneet välit saa vaikuttaa koiran hyvinvointiin. Voin jopa ajatella, että jos exälläni on uusi prinssi kuvioissa, joka ei tykkää koirista, niin hoitamalla koiraa minä helpotan heidän bondingia.
Merkinnät RSS-syötteenä