Elän sillä jumalattomalla tunteella ja tietoudella mitä näen Naismuukalaisessa. Se on jotain niin totaalisen kaunista ja tavoiteltavaa minunlaiselleni monikloniselle ihmisapinalle. Hei herätys herraseni, sinä näet toisessa ihmisapinassa kaiken tuon kauneuden ja osaat vielä nauttia siitä. En saata pukea edes sanoiksi hänen uskomatonta olemustaan sekä hienomotorisia taitojaan olla oma itsensä samalla kietoen minua itseyteensä taitavasti. Meidän jutut täydentyvät toistemme suulla, eleillä, katseilla. Hän täyttää tarpeeni mentaalisella ja fyysisellä puolella, vaikka myönnän herralla olevan hieman outouksia takataskuissaan. Naismuukalainen pitää siitä, että olen juuri minä, sellainen kuin olen, monitasoinen mysteeri vailla vertaa. Olen aina jollain tapaa kokenut olevani yksin, koska mieleni on mitä on, mutta nyt tuntuu edelleenkin siltä että olen löytänyt vertaiseni. Täysin oletusarvoisen vastaisesti polulleni sattui juuri Hän. Ketä voin kiittää ja kätellä? Kenelle voin kaljan tarjota tästä hyvästä? Astu elämän vonkamies eteeni, laskeudu ihmisten jumala maalleni, nouse vanha vihtahousu kellaristasi. Olen kiitollisuuden velassa teille kaikille. Olitte olemassa tai ette. Rakkaus rintamalla säteilee, olen fyysisesti aallonharjalla, jokunen taala kannossa ja kaikilla läheisilläni pyyhkii todella muikeasti. Hei homma seis! Taidan olla hieman onnellinen. Kesti vain aikansa taas tunnistaa tämä tunne ja piirre itsessäni.
Jotta uskottavuuteni miehenä säilyisi on aika lopettaa sanailu ja aloittaa siivoaminen, ruoan laitto ja iltaisen yllätyksen valmistelu ennenkuin oodini kohde saapuu luokseni, omilla avaimillaan.
Merkinnät RSS-syötteenä