Muutama tunti koiranpennun hakuun. Sekalaiset tunteet. Yksi aikakausi on vääjäämättä ohi ja uusi erilainen aikakausi kolkuttelee jo ovella. Arvasin tämän herättävän minussa jos jonkinlaisia tunteita menneitä kohtaan, mutta en arvannut niiden olevan näin voimakkaita. En nukkunut silmällistäkään viime yönä. Risteilin tunteiden myrskyisillä vesillä ja suolavesi saavutti okulukseni useita kertoja. Kovia kokenut hetero merimies suuntaa vielä kerran horisonttiin sydämmessä valju toive siitä tunteiden ihmemaasta jonne hän kerran eksyi matkoillaan. Karttaa ei ole olemassa siihen määränpäähän johon nyt olen matkalla. Minun on vain nostettava purjeet ja antaa elämäni tuulien viedä eteenpäin. Tiedä vaikka joskus kun vesi on tarpeeksi kohissut veneeni kokassa olisikin tuo kadotettu ihmemaa jälleen näköpiirissä. Tärkeintä on, että tänään saan taisteluparin jälleen. Olkoon tuo vielä nimeämätön nahkapussi minun papukaijani joka istuu olkapäälläni säällä kuin säällä, mutta aina niin uskollisena.
Historiaa jää taakse, mutta villi veikkaukseni on, että minulla on vielä hieman historiaa myös tehtävänä. On minulla ainakin rakkaat muistot mitä haalia elämän myrskyissä tästä eteenpäin. Olen muuttunut mies, pysyvästi, mutta toivottavasti en onnettomasti. Jääköön tämä satama osaksi yhtä kasvutarinaani, mutta nyt on aika jälleen hieman R.P.P.
Onnea uudelle perheenjäsenelle,
kuten todettua omassa elämässä.
Joskus kun luulee olevansa vain lähtevien laivojen satama,
saattaa yhtäkkiä huomatakkin, että laiturilla on ruuhkaa.
Rapsuttelua, rauhaa ja rakkautta.
Ärrä