Edelleen sitä heräilee yön aikana useita kertoja painajaisiin, jotka liittyvät menneeseen suhteeseen ja exään. Tämä alkaa olemaan naurettavaa. Tuntuu, että päivisin odotan herääväni tästä painajaisesta, joka päälläni tällä hetkellä kelluu. Nähtävästi prosessoin ympäri kellon tätä onnetonta tapahtumasarjaa edelleen vaikka aikaa on kulunut jo kuukausia erosta. 10 viikkoa on mennyt niin sumussa, että mitään yksittäisiä tapahtumia on aika vaikea tuolta väliltä muistaa. Asunnossa muistot riivaavat ja välillä huomaa puhuvansa kuin asuisikin vielä exän kanssa. Asunnon myynti ja muutto on käynyt useasti mielessä, mutta voimavaroja siihen ei nyt liikene. Exälle varmasti oli helpotus päästä omaan asuntoon, missä ei muistoja minusta ja meistä ole. Uusi elämä alkaa verkkaisammin kun pyyhkäisee kaiken vanhan kylmästi pois ja laittaa uuden vaihteen silmään. Minä en ihmisenä ole vain tuohon kykenevä. Huonompi homma tietysti minulle, mutta näillä mennään. Ero kyllä paljastaa ihmisissä aikas paljon uusi ei niin mairittelevia piirteitä, joita ei olisi koskaan uskonut toisessa olevan eikä itsessäkään. No hyvä, että tämä tapahtui nyt kun ei ollut mitään jaettavaa muutakuin koiran hoitovuorot, jotka exä riisti minulta vastoin sovittua. Siitä tulen olemaan ikuisesti katkera ja toivon hänen edestään löytävän mitä tuleman pitää. Kaiken muun kanssa olen sinut ja kunnioitan tehtyjä valintoja, mutta loukkaamaan ja satuttamaan en lähde. Pois se minusta.
Jos lähtisi salille kuluttamaan ylimääräiset aamuenergiat pois kun ei niitä nyt muuhunkaan saa purettua. Rauta on noussut kohtalaisen hyvin viime viikkoina ja motivaation laskiessa miettii vaikka exää uuden uroksen kanssa kikattamassa tosi-tv:n äärellä niin johan nousee.
Merkinnät RSS-syötteenä
sama täällä. ja aikaa on kulunut 4kk. vähän ylikin. joku on sanonut että puolen vuoden sykleissä helpottaa, oma pääni on tosin surusta ja ahdistuksesta niin turvonnut että luulen että tässä menee vielä kauuuuan. en vieläkään pysty nauttimaan yksinolosta kuten ennen, tarvitsen hirveästi tukea ja turvaa ympärilleni, koska olen peloissani. olen peloissani siitä että kun näemme ex:n kanssa, hän vaikuttaa pötkivän eteenpäin ihan hyvin. meillä ei ollut jättäjää, vaikka riippakiven rooli sitten lopuksi laskeutui minun ylleni. haluan tietenkin että hän on onnellinen, koska rakastan, edelleen, yli kaiken. en vain ymmärrä miksi hän voisi vielä olla onnellinen kanssani. säälittävää.