Sain limpun tänään hoitoon. Kyynel okuluksessa kerroin koiralle kuulumisia ja rapsutin mahan alta niin että karva pöllysi. Ei voi kuin kiittää exää, että antoi tämän sylissä makaavan elämän eliksiirin minulle. Tiedän, kuinka vastenmielistä exäni on minua tavata, mutta ihailtavaa venymistä häneltä. Flogging Mollyn biisit- If i ever leave this world alive sekä these exiled years ja whistles the wind ovat tuudittaneet minua viimeiset viikot, mutta nyt sain jälleen elävää seuraa. Pakko sanoa, että toimii vaikka huomaan koiran ihmettelevän, että miksei koko lauma ole enää koskaan samaan aikaan kasassa.
Olin valmistellut kysymyslistan paperille exääni varten ja hän helpotuksekseni vastasi kysymyksiin. Muutama pala jälleen kohdallaan tässä loputtomalta tuntuvassa sekamelskassa. Tapani prosessoida tätä henkilökohtaista tragediaa keskittyy lähinnä terapeutilta saamani työkaluihin. Kysymykset varmasti kuullostavat ex-naisen mielestä turhilta ja tyhjänpäiväisiltä, mutta minun pääni tarvitsee rakenteellista ohjelmaa setviäkseen asiat. Jään niin maan saatanasti kiinni ajatus looppeihin, jotka eivät jätä minua rauhaan ikinä jos en prosessoi niitä tarkasti ja koordinoidusti.
Ja kyllä, hän näytti edelleen universumin kauneimmalta nartulta. Eikä koirammekaan kauhean riutuneelta vaikuta.
Merkinnät RSS-syötteenä