Punatukkainen pentele pamahti oven taakseni eilen ehtoolla ruoka-kassi kädessä. Juuri olin saanut kaverit häädettyä kun mieli maassa kulkevalla ei ole mitään annettaa illan hämyyn. No tarjolla oli pasta carbonaraa jälleen ja ajattelin hetken sen pelastavan minut. Kokkasin keittiössäni naisen kanssa yhdessä ensimmäistä kertaa eron jälkeen. Olen aina antanut naismuukalaisen tehdä köökki hommat, mutta nyt päätin tämän kaunokaisen seuraksi osallistua. Yritin toimeentua peruskuvioista ja näytellä, että en muistele ex-olentoa hehkeän puolialastomana duunaavan jotain pientä iltanaposteltavaa. Mahdoton tehtävä, joten otin avuksi hulvattoman mieleni. Ehdotin samaa ”työasua” punatukkaiselle ja pam! Olin rinnakkaistodellisuudessa ja homma toimi (ja vielä selvinpäin). Jotenkin nainen on parhaimmillaan ja minä heikoimmillani kun hän keskittyy niin antaumuksella ruoanlaittoon ja minä keskityn sekavin tuntein hallitsemaan katseellani tuota puolialastonta sulavaliikkeistä paistia. Ajoittainen haarukan hellä iskeytyminen pakaroihin ei tuntunut häntä haittaavan, päinvastoin. Tiesin tässä vaiheessa jo mitä jälkiruoaksi olisi luvassa.
Aamuyöstä herätessäni kolmen aikaan tuntemattoman soittajan mind-gaimiin (kiitos siitä, mutta arvasin) laskin käteni sängyn oikealle puolelle ja huokaisin. Peittoa nostaessani valaistuin jälleen. Tämä ei ole ex-olento eikä haittaa suuresti. Kunhan vaan saan rakkauteni häntä kohtaan kuoletettua niin parempaa on tarjolla. Tunteet kuolkaa kurjat! Tilannetta miettiessäni ja punatukkaisen koreaa ja siliää olemusta ihastellessani minut valtasi aito häpeä ja huono omatunto. Nämä tunteet liittyvät aikaisempaan blogi-merkintääni. En poista sitä vaikka kadunkin kirjoittaneeni ikäviä asioita ex-olennosta. Olin terapian jälkeen vihainen, itseriittoinen ja täynnä oikeutettua tarmoa voittaa tämä kokemani rakkaus häntä kohtaan. Minua on kannustettu vihaan ja kaikkeen siihen negatiivisuuteen mikä ajaa kauemmas menneisyydestä, mutta en kykene siihen aidosti kovinkaan pitkiä aikoja. Enkä edes halua. En koe sitä minun tapauksessani oikeaksi tieksi selvitä. Mikään ei poista niitä faktoja, että kaipaan häntä, kadun tekojamme, säälin lopputulosta ja toivon aikakonetta. Minun tieni olkoon positiivisten tunteiden tie. Aion rakastaa häntä loppuelämäni ja toivoa hänelle kaikkea hyvää. Raskas taakka mutta oikea minulle. Opettelen tulemaan toimeen ja selvitä mahdollisimman hyvin asioiden olotilojen virtauksissa. Olen parempi ihminen tätä nykyä ja aion jatkaa kasvua. Saatanan julma maailma, mutta taistelen sitä vastaan jatkossa hyvyydellä enkä pahuudella. Juuri ennen kun punatukkainen heräsi, kietaisi rautaiset reitensä ympärilleni ja totesi -” pian olisi mentävä, mutta käytetään hetki leiskuen” olin todella lähellä saada tajuntaani kirkkaan kuvan ex-olennon mahdollisesta treffi-seurasta. En peitellyt hymyäni ja se koostui monista tekijöistä. Kiitos itselleni kun pudotin suojani edes hetkeksi jälleen. En taida niitä enää tänään edes nostaa, koska ilta tuo tullessaan uuden aikajatkumon jyväsen, jolloin en niitä tarvitse.
Merkinnät RSS-syötteenä