Sain eilen viestin. Aistin huolestuneisuutta ja hätää kirjaimien välityksellä. Naismuukalainen hädässä ja silloin liikkuu. Uusi taskuliina lepattaen kompuroin kantaravinteelini valmistautuen massiiviseen verilöylyyn. Verkkokalvolleni piirtyy jotain uskomattoman kaunista sulattaen välittömästi verilöyly haaveeni / tarpeeni. Naismuukalainen täydessä tällingissä istuu nurkassa kantaen itsensä kuin olisi maailman viimeinen nainen. Jumalauta ilman voimasanaa tästä en selviä. En saata kuvailla tuota ilmestystä, mutta sen verran voin valaista, että silmiini sattuu vieläkin. Tuo kauneus oli jotain häkeltävän musertavaa ja se osui minuun kuin olisin sen ansainnut. Kieleni on turta eikä syynä ole se mitä Te rakkaat lukijat luulette vaan kuvailemani algesia johtuu täysin siitä, että istuin kuusi tuntia ja kehuin tuota universumin ainoaa naista koko illan. Valelin häntä kaikella mahdollisella mitä mieleeni vain juolahti ja minkä ääneen kehtasin sanoa. Ainoat tauot rytmittyi sitä mukaa kun kostutin huuliani viskin penteleellä. Istuin, tuijotin ja löytöretkeilin naismuukalaisen torsolla julkisessa tilassa. Tällä kertaa kuitenkin keskityin hänen kasvoihinsa. Minun silmäni aukeavat joka kerta enemmän ja enemmän. Voiko ihmisen leukalinja olla täydellisempi kysyn vaan? Voiko hiukset tuottaa tälläistä hypertelyä ja entäs ne silmät, missä minä oikein olen ja mikä todellisuus tämä on? Kuka leikittelee minulla koska minä itse syypää tähän en ole tällä kertaa. Olen aina tiennyt syntyneeni juuri niiden tähtien alla joka tämän mahdollistaa, mutta joku raja minunkin hanheilulla. Pidimme toisiamme kädestä ja sillä hetkellä koko ravinteli tyhjeni. Ihmiset vain hävisivät, muodostuivat vielä enemmän yhdentekeviksi biopolttoainesammioiksi kuin aikaisemmin. Tunsin olevani otettu ilman seksuaaliviritteistä kaksimielisyyttä. En edes miettinyt luolamies repertuaaria enkä ajatuskuvioin repinyt hänen juuri ostamiaan vaatteitaan tuusan nuuskaksi. Tämä ilta oli varattu kahden mielen harmonialle ilman eläimellistä liikehdintää. Tämä ei voi olla totta ja tehkää hyvin ja herättäkää minut kun elokuva loppuu. En edes keksi niin mahtipontista voimasanaa joka tähän sopisi joten eläkäämme tällä: Voihan kirosana.