Eroni eväät

Rilluttelut on nyt ohi ja lopputuloksena voin todeta, että vaikka hauskaakin oli niin muistot eivät hävinneet toivotulla tavalla. Olisihan se nyt ollutkin liikaa pyydetty, mutta epätoivoisena sitä tarttuu jokaiseen oljenkorteen ja tällä kertaa se kohdallani oli vanha kunnon kuningas alkoholi. En vajonnut kuitenkaan niin syvälle jälkitiloissa kuin pelkäsin vaan sisuunnuin ja vietin pari päivää lintumetsällä hyvässä miesporukassa. Teki enemmän kuin hyvää päästä raakaan luontoon toteuttamaan evoluution harjaannuttamia vaistoja ja viettejä. Ensiviikolle olemme suunnitelleet jo uuden reissun korpeen.

Muuten erokriisi junnaa aikaslailla syvissä vesissä edelleen. Sen verran olen tietoinen, että ex-olento näyttää tulenpalavan hyvältä ja se ei liene eteenpäin menon merkki? No moni kakku päältä kaunis ja se pitää todella paikkansa. Kumpa olisi vielä sisältäkin yhtä nannaa niin joku saa hänestä mahtavan naikkosen itselleen. Toivottavasti sopiva vastakappale vain löytyy sitten kun aika on sopiva ja kylillä on riiattu tarpeeksi. Jännityksellä odotan minkälainen prinssi hänet hurmaa. Kyllähän tämä vähän miestä syö kun tälläisia ajattelee, mutta hei tämä on minun tapani surra menetystä. Valmistaudun näin siihen pudotukseen, jonka koen sitten kun asia realisoituu. Olen kuullut myös, että ex-olennon perhepiirissä on tapahtunut yllättävä kuolemantapaus ja olen erittäin huolissani exän jaksamisesta ja voinnista. Niin tekisi mieli suruvalittelutkin toimittaa, mutta en vain voi koska niin selkeät ohjeet sain olla ottamatta mitään yhteyttä häneen. Aika kylmää kyytiä hänen puoleltaan, mutta kunnioitan edelleen hänen käskyään. Uskon kuitenkin, että hän selviää tästäkin kolhusta hyvin, koska hän on nykyään niin vahva ja voimaantunut koko elämässään. Ainakin ulospäin luotu kuva hänestä puhuu tätä kieltä. Sisällähän voi myllertää vaikka kuinka paljon se on selvä. Toivon kaikkea hyvää edelleen hänelle.

Itse olen jarrutellut naispuolisten ystävieni tapaamisia nyt hieman. Vauhti on liian huumaava ja olen huomannut, että toipumista ei juuri edistä se, että olen yhteyksissä mukaviin naikkosiin. Minun on vain surtava nyt tätä ex-olentoa hieman kovempaa muutamat päivät ennekuin minulla on mitään annettavaa kellekkään. Ex-olennon kryptoniittipatsas on taas hieman imenyt minusta voimia ja tarvitsee levätä, jotta pääsen taas jaloilleni. On se kumma, että hän edelleen kummittelee pääni sisällä näin kokonaisvaltaisesti. Mietin ahkerasti, että eikö ex-olento kärsi yhtään näistä samoista tunteista kuin minä? Välittikö hän koskaan minusta oikeasti? Tuntuu aika pahalta joka tapauksessa.

Tilasin Törrösen Hullu rakkaus: selviytymisopas- kirjan omakseni ja ajattelin lähettää sen anonyyminä ex-olennolle. Toiveena tässä on se, että hän lukisi sen ja saisi helpotuksen tunteen itselleen. En ole vielä aivan varma toteutanko tätä, mutta kyllähän tuo teos minunkin kirjahyllyyni mahtuu. Aina kun luen sitä niin minut valtaa niin ylitsevuotavat tunteet, että joudun lopettamaan aika ajoin, jotta voin keskittyä hengittämiseen selviytyäkseni.