On ollut aikoja jolloin minun on tarvinnut pysähtyä, ottaa happea ajatuksen kanssa, jotta askel on jälleen saatu ruumiissani aikaiseksi aivojeni myötämielisellä avustuksella. Elän uutta elämää vaikka se ajoittain pyrkiikin näyttäytymään menneen toistona. Suhde syvenee Naismuukalaisen kanssa. Opettelen edelleen olemaan hengästymättä joka kerta kun hän näyttää parastaan. Olen pelotellut menneisyyden haamuja huhuilemalla milloin missäkin mitenpäin kulloinkin. Tämä on toiminut vaihtelevalla sukseellä. Olen oppinut tunnistamaan itsessäni lukuisia vaaranpaikkoja ja elämän edessä nöyristyminen tuottaa vieläkin kirpeitä naurun remakoita juuri niissä väärissä ja epäsovinnaisissa hetkissä. Eihän minua muuten olisi olemassakaan. Nämä piirteet tekevät minusta itseni, rauhoittavan, vaarallisen, arvaamattoman ja tuntemattoman suorastaan myyttisen myskihärän jonka luultiin olleen taruolento tai ainakin kuolleen sukupuuttoon ennen ihmisapinan vaellusta telluksella.
No mietinhän minä vielä ex-olentoa jos sitä halusitte kysyä. Hän on muuttanut uuteen maailmaan ja tottakai se mietityttää. En varmaan anna koskaan asioiden unohtua, koska niiden kautta löydän tarvittavan nöyryyden elämääni kohtaan. Tarvitsen sitä jos aion tehdä jotain muuta kuin räjähtää ihmisten tajuntaan säälittävänä ja halveksuttavana hulluna, joka hajosi alkukantaiseen raivoonsa. Kyllä, olisihan se näky, mutta hukkaan menisin jos totta puhutaan. Jatkukoon rekonstruktioni sillä tiedän, että lopputulos on jotain silmiä hivelevää uniikkia täysin trademarkattua hassua juttua, mitä kaikki voitte sitten peukuttaa post mortemisti.
Merkinnät RSS-syötteenä