Parisuhteessa on monia vaiheita ja ne tulevat molemmille osapuolille ehkä jopa eri aikoina. Näin kävi ainakin meillä. Varmaan ikäero oli yksi selittävä tekijä. Minun vaiheistani selvittiin ex-naiseni yliluonnollisilla kyvyillä kestää ja käsitellä minua. No sitten kun oli vuorossa naiseni itsenäistymisvaihe niin minä kompuroin ja pahasti. Kaadoin siinä rytäkässä koko suhteen ja nyt saan siivota omia jätöksiäni. Sanoinkuvaamaton tunne, kuinka jälkeenpäin kaikki näyttää niin selkeeltä ja loppuviimeksi yksinkertaiselta jos vain olisi aikoinaan nähnyt ja tajunnut.
Kasvun paikka, niinhän sitä sanotaan. Todellakin alan nyt ymmärtää mitä tuo tarkoittaa, mutta silti olisin halunnut oppia jo ennen tätä neitokaista. Ja olisihan minun pitänyt. Ei ollut ensimmäinen kerta pappia kyydissä. Nyt sitä saa katsella toisen kärsimystä ja naatiskella omasta. Tuudittaudun siihen, että en aiheuttanut mitään pysyvää ja loppu elämää rajoittavaa haavaa ex-naiselleni. Sitä en todellakaan halunnut. Itse aion pitää tämän epic failuren visusti tallessa sydämmessäni, sillä jos vain tässä elämässä tai seuraavassa löydän vielä rakkauden, niin sitä en pilaa. Se on muiden päätettävissä ansaitsenko vielä mahdollisuuden. Itse taistelen vielä ajatuksen kanssa aionko edes yrittää.
Merkinnät RSS-syötteenä