Eroni eväät

Nimittäin taas kun random ihmiskohtalo herää vierestä ja latoo elämänsä laariini niin ymmärrän, kuinka paljon ihminen menettää parisuhteen katketessa. Minä ainakin tiedän mitä minulla on takana ja edestä sitä ei enää koskaan löydy. Olen niin maan saatanan varma siitä, että tämä tyhjy kaivo, josta ammennan henkeni pitimiksi on kuivunut juuri sen vuoksi, että sen on minun kaivoni. Puhun nyt vain parisuhteestani, joka tyrehtyi. En Ex-olennosta. Totuushan on se että perus biologia on sama jokaisessa noin suurinpiirtein, mutta ongelma on pääni sisällä. Olen juuri niitä tyyppejä, joka ei vain kykene kuin täydelliseen aloitukseen ja se juna meni jo. Ei auta vaikka olen konduktööria pahoinpidellyt jopa huvikseni ja omaksi mielikseni. Tiedättekö miltä tuntuu kun tiedostaa sen, että elämä on tästä eteenpäin sellainen vankila, josta en pääse pois, mutta kapinaan saan itseäni yllyttää ja mielivaltaisesti muiluttaa samassa tilassa ympyrää käveleviä ihmiskohtaloita. Minä olen se pääpiru, joka tätä kapinaa johtaa ja päättää kuka syö puuronsa milloinkin. Olisitte nähneet tämänkin leidin silmät kuinka ne huusivat -”pelasta minut!” Hän toivoi minusta vapahtajaa ja elämänsä rohkeuttajaa. Minä annoin kuvan, että minulla olisi jotain tarjottavaa, mutta todellisuus on se, että im done, tyhjä kortti, likainen jokeri, repaleinen, merkattu ja niin monta kertaa kiinni jäänyt huijaamisesta. Nauran tällä hetkellä, sillä minä tiedostan tämän elämän raadollisuuden ja oman itseni vajavaisuuden. Se moninkertauttaa menetykseni joka tilanteessa. Oloni on niin hassu taas, että oikein tekisi mieli antaa sellainen pikkuriikkisen kuolettava selkäsauna itselleni. Ei tämä ihmiselo saa olla tätä ja jos on niin minä passaan.

Ja sitten se toivo osuus. Toivon todella, että jos yhtään ex-olentoa tunnen niin hän ei joudu samaan ralliin kuin minä. Hänen jos kenenkä tulisi löytää elämänsä rakkaus heti kerrasta ja jättää tämä sielujen syöminen minulle. On tämä niin lohdutonta rämpimistä, että joka ainoa kerta sitä kysyy itseltään, että oletko nyt ihan tosissasi? Ja enhän minä ole, mutta silti minä poika toteutan. Etsin sitä mitä en voi koskaan enää löytää olemattomuuden suosta. Tiedän, että minun pitäisi vain tyytyä tilanteeseen ja olla kiitollinen, mutta olen saanut niin paljon notta minulle mikään enää kelpaa. Toista täydellistä rakkaustarinaa ei tule ja nyt minusta kuoriutuu se hirviö, joka minusta tuleman pitää. Olen itseasiassa kiitollinen solutason rapistumisesta, sillä se fakta kertoo minulle, että joskus tämä loppuu. Minun tieni pää tulee vielä vastaan kunhan vain jaksan hoippua eteenpäin. Olen niin vietävän onnellinen jos joku päivä kohmelo puuttuu peliin ja todistaa minulle olemassa olonsa. Suhtaudun ihmiselämään liian tuhdilla vakavuudella ja arvokkuudella. Minun jos kenenkä pitäisi tietää, että aina kun on kyse homo sapiens sapiens (ei ole kirjoitus virhe vaan tarkoitettu termi) luokasta niin keskenerästä saa vaikka täydellistä tilaisi. Olen niin otettu, jälleen kerran. Nahkapussia on ikävä ja omia särkee.