Ex-naiseni hakee vihdoin loput tavaransa pois asunnostani ja palauttaa avaimen. Tunnerikasta aikaa ainakin minulle. Ei en aio olla paikalla pyytämässä viimeistä halia eteisessä. Siitä olen uneksinut, mutta epäilen sen satuttavan minua vuosia eteenpäin ja olevan liian kiusallista exälleni. En kestä katsella ikkunasta kun tuo silloisen mielikuvitusmaailmani täydellisyyden ruumillistuma lipuu tuimana ja minulle tyhjänä pois näköpiiristäni. Sitä en nyt kestä, en kerta kaikkiaan. Turha viedä häneltä energiaa minun toipumiseni takia. Hän tulee tarvitsemaan varmasti voimiaan tulevaisuudessa tähdellisempääkin. Olen näytellyt vahvaa ja seisonut selkä suorana hänen edessään vaikka todellisuudessa kuolema kynsii itseään ulos sisältäni. Ajattelen, että vahva käytökseni auttaa häntä selviämään ja unohtamaan minut. Olen aiheuttanut jo aivan tarpeeksi negatiivisia tunteita hänelle. Toivottavasti maailma kohtelee häntä tämän jälkeen silkkihansikkain edes hetken.
Merkinnät RSS-syötteenä